Tänä iltana Johanneksenkirkossa Helsingissä kuullaan harvemmin esitetty barokkioratorio nykypäivän toteutuksena. Georg Friedrich Händelin nuoruudentyö, vuonna 1707 alun perin sävelletty Il trionfo del Tempo e di Disignanno (vapaana suomennoksena Ajan ja Totuuden voitto) kuullaan Suomalaisen barokkiorkesterin ja Nürnbergin urkuviikkojen yhteisproduktiona.
Tuotanto esitettiin ensin Nürnbergissä 8. kesäkuuta ja sai sieltä kiittävät arviot. Teoksen ohjauksesta ja esityskonseptista vastaavat Ilka Seifert sekä uudistusideoistaan kiitetty Folkert Uhde, jonka Rondo sai langan päähän Saksan Hallesta.
”Idea tuli minulta. Kyseessä on itse asiassa yksi kaikkien aikojen lempiteoksistani!” Uhde paljastaa. ”Olen tuntenut teoksen jo vuosia, ja olen halunnut toteuttaa sen jotenkin, mutten oikein tiedä kuinka. Nyt olen saanut tässä yhteistyössä viimein mahdollisuuden tuoda sen näyttämölle.”
Il trionfo del tempo e del Disignanno sävellettiin aikana, jolloin katolinen kirkko oli kieltänyt silloiseen Kirkkovaltioon kuuluvassa Roomassa oopperoiden esittämisen, mutta oratorioiden kaltaisia kirkollisia teoksia, jotka pyörivät raamatullisten tai filosofisten aiheiden ympärillä, oli lupa esittää. Il trionfo perustuukin roomalaisen kardinaali Benedetto Pamphilin librettoon.
”Händelillä oli upea tilaisuus. Hän oli nuori, 22-vuotias säveltäjä, joka sai tilauksen vaikutusvaltaiselta kardinaalilta, ja sai säveltää loistavalle orkesterille. Alkuperäisesityksen konserttimestarina toimi muuan Arcangelo Corelli. Syystäkin siis teoksen alkusoitossa on hieno viulusoolo, ja loppuaariassa on myös hyvin koskettava hidas viulusoolo. Corelli oli tunnettu vikkelyytensä ohella myös taitavasta hitaasta soitostaan”, Uhde kertoo. Händel myöhemmin käytti Il trionfon musiikkia myöhäisemmissä oopperoissaan: muun muassa eräästä sen aariasta kehkeytyi myöhemmin Rinaldon hittiaaria Lascia ch’io pianga.
Tematiikaltaan oratorio on mielenkiintoinen. Neljä solistia esittävät ihmisroolien sijaan abstraketeja käsitteitä: lavalla keskustelevat Aika, Kauneus, Nautinto ja Järjen ääni. ”Aika vakuuttaa Kauneuden siitä, että hän katoaa, ja Nautinto joudutaan jättämään taakse, ja Kauneus surren hyväksyy nämä kohtalot”, selittää Uhde. ”Teemat ovat ajattomia, ja se on tässä niin koskettavaa! Aika ja Totuus voittavat toki, mutta suurin voittaja on musiikki, ja Händel tuo esille, kuinka kauneus säilyy musiikin kautta ikuisesti.”
Video laulajien ja Suomalaisen barokkiorkesterin harjoituksista Nürnbergissä kesäkuussa.
Teosta kuitenkaan ei kuule esitettävän usein, eikä se ole noussut samanlaiseen huippuasemaan kuin Händelin myöhemmät oratoriot tai oopperat. ”En tiedä, miksi tätä esitetään niin harvoin. Luulen, että ihmiset pitävät tarinaa vaikeana kertoa, ja jos sen tekee normaalina konserttina vailla teatteria, ei tarinaa kykene oikein seuraamaan”, Uhde arvelee. Hänen näyttämöasetelmassaan juonta tuetaan videotaiteen keinoin.
”Kauneuden katoavaisuudesta laulettaessa näytämme esimerkiksi kolmen minuutin pikakelauksen kukista, jotka kuihtuvat kuolleiksi. Esikuvatun materiaalin ohella käytämme myös live-videota, joiden kautta emme ainoastaan näytä aariaa laulavaa solistia, vaan myös hahmoa, jolle aarian vuorosanat osoitetaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun työskentelen live-videokuvan kanssa. On kiinnostavaa näyttää yksityiskohtia jostain, mitä ei välttämättä näe hyvin yleisöstä käsin – etenkin juuri kuvia myös siitä, mikä ei ole pääasiallinen fokus.”
Uhde oli hyvin tyytyväinen Nürnbergin ensi-iltaan ja onkin siksi mieluissaan, että produktio toteutetaan tänään uudelleen Helsingissä. ”[Nürnbergissä] olimme kaikki hyvin innoissamme. Yleisö ymmärsi, mitä teimme ja miksi, ja olivat totaalisen hiljaa koko kaksi tuntia. Haluankin luoda teoksissani sekä jännityksellisen tunnelman että myös saada yleisön ’auki’. Sitä kautta laulajatkin pystyvät parhaimpaansa.”
Uhde lähestyykin laulajiaan ennen kaikkea näyttelijöinä. ”Yleensä laulajat keskittyvät esityksissä teknisiin aspekteihin, kuten oikea äänenkäyttö ja lausuminen. Koitan saada heidät heittäytymään musiikissa ja libretossa tapahtuvaan hetkeen sen sijaan. Il trionfossa laulajat yrittävät osuuksillaan vakuuttaa toisensa näkemyksistään. Se vaatii läsnäoloa roolissa ja kontekstissa.”
Santeri Kaipiainen