Tänään perjantaina 1. huhtikuuta on kulunut 150 vuotta pianisti ja säveltäjä Ferruccio Busonin (1866–1924) syntymästä. Empolin kaupungissa syntynyt Busoni ihaili aikalaisensa Max Regerin tavoin suuresti barokkimusiikkia.
Lapsena hän opiskeli jo hyvin varhain Wienin konservatoriossa ja sävelsi esimerkiksi 12-vuotiaana konserton pianolle ja jousikvartetille. Busonin suuri monumentti on kuitenkin pianokonsertto op. 39 (1901–04), joka kestää yli tunnin ja vaatii myös kuoron.
Kuuntele Marc-André Hamelinin, Osmo Vänskän ja Lahden kaupunginorkesterin versio vuodelta 2001:
Avarakatseinen musiikkiajattelija ilmensi uuden ajan pohdintojaan esseistinä. Kirjoittaja-Busonin pääteos on Entwurf einer neuen Ästhetik der Tonkunst (’Luonnos säveltaiteen uudeksi estetiikaksi’) vuodelta 1907. Vaikka italialaisen tausta on saksalaisessa musiikissa ja helposti ajateltuna perinteiden vaalimisessa, hän hahmottelee kirjassaan uusia asteikoita ja kaukaisella otteella jopa tulevaa elektronimusiikkia. Innostus jälkimmäiseen tuli siitä, kun tiedemies Thaddeus Cahill oli edellisenä vuonna esitellyt New Yorkissa menestyksekkäästi varhaista sähkösoitinta nimeltä Telharmonium.
Vuosina 1888–1890 Busoni opetti pianonsoittoa Helsingin musiikkiopistossa. Tuolloin hän tapasi sekä elinikäisen ystävänsä Jean Sibeliuksen että tulevan puolisonsa Gerda Sjöstrandin. Tälle naiselle omistettu sello-pianokappale sai nimen Kultaselle. Se perustuu Täällä Pohjantähden alla -kansanlauluun.
Busoni sovitti suomalaisia kansansävelmiä tyylikkäästi myös pianoduolle. Sibelius-Akatemiassa juhlavuosi sai huomiota aivan alkumetreillä, kun klaverismin italialainen ruusu oli pianisti Emil Holmströmin jatkotutkintokonsertin teemana. Pianokonsertto oli sekin kaksi vuotta sitten opinahjon sinfoniaorkesterin ja solisti Antti Siiralan käsittelyssä.
Ferruccio Busoni kuoli munuaissairauteen vuonna 1924. Hän ei aivan saanut valmiiksi Tohtori Faustus -nimistä oopperaansa, mutta teos on täydennetty ja kuulostaa tältä:
Tatu Tamminen
Twitter: @TatuTamminen
ps. Laadin Yle Radio 1:lle tunnin mittaisen juhlapäiväkonsertin. Mukana on myös Busonin omaa Listz-soittoa 1920–30-luvuilta.