CSO on kehittänyt näkyvyyttään verkossa pandemia-aikana.
Orkesterin audio- ja videokirjastot avautuvat kirjautumisen
jälkeen maksuttomina yleisölle.
Amerikkalaisten huippuorkesterien perinteikkääseen viisikkoon eli Big Fiveen kuuluva satakolmekymmentäyksivuotias Chicagon sinfoniaorkesteri on tullut kotikaupunkinsa ulkopuolella tutuksi kiertueidensa ohella lukemattomilla levytyksillään, joita orkesteri on tehnyt jotakuinkin kaikille suurille levy-yhtiöille aina Fritz Reinerin ja Sir Georg Soltin päivistä saakka.
Monien muiden taidelaitosten tapaan myös CSO ryhtyi kehittämään verkkotarjontaansa pandemia-aikana. Levytysten rinnalle syntyivät CSOradio ja CSOtv -suoratoistopalvelut, joihin kirjautumalla saa maksutta pääsyn orkesterin audio- ja videokirjastoihin.
CSOradion puolelta löytyy jotakuinkin erinomainen valikoima viikoittain julkaistavia konserttikokonaisuuksia, joiden tallenteista osa on aivan tuoreita, osa taas vuosien ja vuosikymmentenkin takaa. Ohjelmistovalinnoissa käydään tämän tästä myös kantaohjelmiston ulkopuolella, mikä on omiaan lisäämään striimien kiinnostavuutta monien huippunimien ohella.
CSOtv:n tarjonta taas perustuu pitkälti pandemia-aikana kuvattuihin, noin tunnin mittaisiin konserttivideoihin, joilla kuullaan etupäässä kamarimusiikkia ja pienempiä orkesterikoonpanoja, toisin sanoen tyypillistä, joskin tyylikkäästi toteutettua korona-ajan ohjelmistoa. Mukana on myös ilahduttavissa mitoin uutta musiikkia ja muuta harvinaisempaa konserttitarjontaa tutumpien teosten lomassa. Pandemiasulkujen päätyttyä ja CSO:n palattua jotakuinkin normaaliin konserttielämään orkesterin videokirjasto ei ole isommin karttunut, toisin kuin monilla muilla huippuorkesterilla.
Konserttitaltiointien ohella CSOtv:stä löytyy myös jokunen kiinnostava dokumentti, kuten puolituntinen keskusteluvideo orkesterin nimikkosäveltäjien Missy Mazzolin ja Jessie Montgomeryn kanssa. Lisäksi sivustolla on myös oma osionsa lapsille suunnatuille musiikkivideoille. CSO:n nuoriso-orkesteri, Chicago Civic Orchestra esiintyy sekin kuudella videostriimillä.
Selainpohjainen suoratoistopalvelu on yksinkertaisuudessaan varsin miellyttävä käyttää. Kohtalainen hakutyökalukin löytyy, jos kohta tarjontaa pystyy varsinkin videopuolella selaamaan sujuvasti ilman sitäkin.
Nykyisellään CSOtv kiinnostanee erityisesti sitä yleisönosaa, joka haluaa tehdä löytöretkiä sinfoniaorkesterin tavanomaisen konserttiformaatin ja levytystoiminnan ulkopuolelle. Orkesterin kotiyleisön näkökulmasta katsottuna voi olla myös sinänsä mielenkiintoista saada täydentää konserttisalikokemusta CSO:n korona-ajan identiteettiä ilmentävällä videotarjonnalla. Nämä kaksi maailmaa kun on, ainakin toistaiseksi, pidetty Chicagossa varsin erillään toisistaan, kenties juuri päällekkäisen tarjonnan välttämiseksi.
Perinteisten äänitteiden puolella CSO otti tallenteiden julkaisun omiin käsiinsä jo vuonna 2007, kun orkesterin oma levy-yhtiö, CSO Resound aloitti toimintansa. Vielä Daniel Barenboimin kaudella (1992–2006) orkesterilla oli sopimukset niin Warnerin kuin Deutsche Grammophoninkin kanssa; ensin mainitulle levytettiin musiikillisen johtajan luotsaamana, jälkimmäiselle taas CSO:n päävierailijan Pierre Boulezin ollessa puikossa.
Viidentoista vuoden aikana katalogi on kasvanut kattamaan parinkymmenen albumin diskografian, josta löytyy niin vuosina 2006–10 ylikapellimestarina toimineen Bernard Haitinkin johtamaa Mahleria kuin emerituskapellimestari Boulezin luotsaamaa Stravinskya. Nykyisen musiikillisen johtajansa Riccardo Mutin kanssa CSO on tehnyt tähän mennessä kahdeksan levyä, joilla kuullaan etupäässä kantaohjelmistoa Berliozista ja Verdistä aina Shostakovitshiin saakka.
CD ja SACD -formaattien ohella CSO Resoundin julkaisemat albumit ovat saatavilla myös monissa suoratoistopalveluissa. Äänitteet ovat korkealaatuisia ja huippuorkesterin työn jälki maineensa mukaista. Ohjelmiston perinteisyydestä johtuen kilpailevaa levytarjontaa on kuitenkin markkinoilla melko paljon. Orkesterin omintakeisimpia julkisuja ovat Yo-Yo Man ja Silk Road Ensemblen kanssa tehty teemalevy sekä Mason Batesin oivallisen, Jorge Luis Borgesilta innoitteensa saaneen Anthology of Fantastic Zoologyn (2015) kantaesityksen taltiointi. Säveltäjä itse on kuvannut puolituntista, yhteentoista värikylläiseen osaan jakautuvaa orkesteriteostaan osuvasti psykedeeliseksi Eläinten karnevaaliksi.
Keskimäärin yhden julkaisun vuositahdilla ilmestyvät albumit ovat vuosien mittaan vakiintuneet osaksi orkesterin toimintaa, olkoonkin, että menneiden vuosikymmenten levytysbuumista ollaan Chicagossakin vielä kaukana, ainakin määrällisesti. CSO Resoundin julkaisuilla on kuitenkin ollut olennainen rooli orkesterin 2000-luvun työn dokumentoinnissa.
Siinä missä CSOradion konserttistriimien melko kattava kirjasto tukee orkesterin levytystoimintaa mainiosti, CSOtv:n suhteen jää nähtäväksi, millaisella konseptilla ja panostuksella sitä nähdään mielekkääksi ylläpitää pandemianjälkeisessä maailmassa.
Jari Kallio
