Romantiikka on Helsingin kaupunginorkesterin sointiytimessä, joten oli nautinnollista kuulla orkesterilta kokonaan romantikkosäveltäjille omistautunut konsertti – etenkin kun tänä päivänä suositaan ohjelmasuunnittelussa kontrasteja. Mielenkiintoa konserttiin toi se, että Dvořákilta ja Brahmsilta oli valittu hittien sijaan hieman vähemmän soitettua ohjelmistoa. Taustateemoina häälyivät säveltäjien välinen lämmin kollegasuhde sekä ajan musiikilliset polariteetit wagneriaanisen avantgarden ja klassistisen traditionalismin välillä. Säveltäjille nämä asiat eivät kuitenkaan olleet niin mustavalkoisia kuin heidän kannattajilleen. Uransa lopulla Dvořák sävelsi Lisztin hengessä neljä sävelrunoa Karel Jaromír […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
