Pandemia peruutuksineen laittoi uusiksi Ed Partykan ensivuodet UMOn taiteellisena johtajana mutta samalla tarjosi aikaa äänittää. Syyskuussa 2020 taltioidulle Last Dancelle on päätynyt kaksi pitkää ja polveilevaa Partykan teosta ja kaksi ensisovitusta.
G.G.’s Last Dance inspiroitui George Gershwinin viimeisestä sävellyksestä Just Another Rhumba, rakentuen itsekin tanssilavarumban (eli bolero-sonin) rytmille. Pehmeä, Gil Evansin koulukuntaa jatkava orkestraatio lukuisine vaihtosoittimineen vuorottelee tummasävyisempien jaksojen kanssa. Tämän totentanzin Kuolema puhuukin hunajaista espanjaa.
Eliane Eliasin balladi Para Nada pitää kiinni simppelimmästä laulumuotoisuudestaan, vaikka onkin saanut ylleen runsaan alkusoiton ja loppupuolelleen luontodokumenttien soidintanssien kaltaisen solistien ja orkesterin vuoropuhelun. Kenny Kirklandin Dienda on hiippailevassa, rennossa tunnelmassaan sovituksista lähimpänä jazzin traditiota. Eteenpäin ajavin, mutta silti levyn yleistunnelman mukaisen rento Do As I Say (Not As I Do) poikkeaa muista konserttiäänityksenä, tarjoten sulkutilalle ”onnellisen lopun”.
Solistikatraasta etenkin pasunisti Kasperi Sarikoski, klarinetisti Mikko Mäkinen, pianisti Seppo Kantonen ja saksofonisti Ville Vannemaa jäävät tyylikkäinä mieleen.
Santeri Kaipiainen
