Venäläinen trumpetinsoitto oli aikoinaan voimalaji, joka poikkesi kuuluvasti länsimaisista ihanteista. Suomessa vieraillut ja opettanut ukrainalaistaustainen Timofei Dokshitzer (1921–2005) edusti suoraa ja kaiken läpäisevää neuvostotrumpetismia, jolle Arutjunjanin ja Weinbergin railakkaan virtuoosiset konsertot sopivat kuin smetana borssikeittoon. Dokshitzerin muistolle levynsä omistanut kanadalaistrumpetisti Paul Merkelo tunnistaa tyylilajin, ja yhteistyö Hans Grafin johtaman Venäjän Kansallisorkesterin kanssa on asianmukaisen reipasta. Parhaimmillaan Merkelo on Arutjunjanin armenialaismelodioita pursuavassa lyhyessä koitoksessa (1950). Weinbergin trumpettikonserton (1967) kolmiosainen rakennelma – Etydejä, Episodeja ja Fanfaareja – […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
