Bartókin Divertimento (1939) ja Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille ja celestalle (1936) ovat teoksia, joissa hänen moderneista, folkloristisista ja klassistisista herätteistä sulautunut tyylinsä soi intensiivisimmillään. Divertimenton otsikko viittaa viattomaan viihteeseen, mutta hitaasta osasta ryömivät painajaisnäyt kertovat enteitä totalitarismin kauhuista ja lähestyvästä suursodasta. Myös asiallisen otsikkonsa taakse piiloutuva varhaisempi teos käy sinfonisessa järjestyksessä ja teräksenlujissa rakenteissaan läpi hämmentävän määrän häälyviä tunnelmia ja draamaa.
Molemmat kuuluvat 1900-luvun klassikoihin ja taiturinumeroihin, joiden haasteisiin Pietari Inkisen johtama, Saarbrückeniä ja Kaiserlauternia kotipaikkanaan pitävä Saksan radiofilharmonia vastaa päättäväisesti. Hitaat tempot antavat tilaa Bartókin vakaille nousuille mutta saavat folkloristiset rytmit kuulostamaan säyseiltä. Ehkä on paikallaan välillä keventää musiikin taustaksi maalailtuja visioita teosten syntyajoilta, mutta nopeissa osissa tarvittaisiin silti iskevää atakkia. Positiiviselle puolelle jäävät Inkisen huolella erittelemät tekstuurit, joita orkesteri soittaa muhkealla kvaliteetilla. Piristävänä täydennyksenä kuullaan kolme Bernhard Wulffin lyömäsoittimille sovittamaa pianokappaletta.
Antti Häyrynen
