Valencian Palau de la Música isännöi viime viikonloppuna vuotuista ICMA-gaalaa. Palkintojen jaossa korostui se, miten klassisen levykulttuurin diversiteetti ja uuden etsimisen ilo keskittyvät ennen muuta pienille merkeille. Tasoa riittää – kriisistä on turha puhua.
Valencia oli oivallinen paikka International Classical Music Awards -gaalalle, sillä kaupungin viime vuosikymmenten kehitys on kulkenut vahvasti kulttuuri edellä. Palau de la Música aloitti investointien sarjan vuonna 1987, ja se sai heti maineen Espanjan parhaana modernina konserttitalona, jossa on lämminsointinen akustiikka.
Heti sen jälkeen vieressä alkoivat jättimäisen, Santiago Calatravan suunnitteleman Taiteen ja tieteen keskuksen rakennustyöt. Sen neljästä rakennuksesta viimeinen, oopperatalo Palau de les Arts Reina Sofía valmistui 2005. Futuristisen arkkitehtuurin monumentti sisältää tiedemuseon, planetaarion, oopperan sekä näyttely- ja esitysitilojen lisäksi myös välimerellisen puutarhan ja paljon muuta.
Aiemmin sotkuinen alue muuttui Valencian tärkeimmäksi matkailukohteeksi, joka tuo turistivirtoja kaikkialta maailmasta. Vetovoimaa korostaa kaupungin halkaisevan vanhan joenpohjan ehostaminen miellyttäväksi puistoksi, ihmisten olohuoneeksi. Onnistuneiden hankkeiden vanavedessä myös Valencian liike-elämä kukoistaa, ja elintaso on noussut.
ICMA-gaalassa soitti Palau de la Músican residenssiorkesteri Orquesta de Valencia ylikapellimestarinsa Alexander Liebreichin johdolla. Orkesterin valttina on raudanluja vaski- ja puhallinsektio, joka kertoo Espanjan puhallinsoiton harrastuksen tasosta ja laajuudesta. Jousiston soinnin rakentamisessa riittää vielä vähän työtä.
Oopperatalon orkesteria, vuonna 2006 perustettua Orquesta de la Comunidad Valencianaa tulivat alusta asti rakentamaan Lorin Maazelin ja Zubin Mehtan tapaiset maestrot, mikä teki siitä vanhempaa veljeään kuuluisamman. Kummallekin on kaupungissa hyvin tilaa.
ICMA jakaa vuoden parhaiden levytysten palkintoja eri kategorioissa sekä erikoispalkintoja. Gaalaa edeltävässä jakotilaisuudessa järjestön puheenjohtaja Remy Franck suomi suurten levyfirmojen johtajien viimeaikaisia lausuntoja siitä, että klassinen levybisnes olisi romahtamassa ja ohjelmisto luisumassa tähtimuusikoiden uran ehdoilla tehdyksi.
”Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. ICMA-tuomaristo on kuunnellut satoja ja satoja erinomaisia levyjä, joissa on paljon uusia ohjelmistolöytöjä ja innovatiivista mieltä. Suurin osa niistä on pienten firmojen tekemiä”, Franck huomautti.
Hän myös korosti ICMA:n asemaa ainoana riippumattomana kansainvälisenä klassisen musiikin palkinto-organisaationa. Kaikki muut Grammysta alkaen ovat kytkeytyneinä ääniteteollisuuteen tai suuriin musiikkiorganisaatioihin.
Vuoden levytykseksi ICMA valitsi Ondine-yhtiön julkaisun, jossa viulisti Christian Tetzlaff, sellisti Tanja Tetzlaff ja pianisti Lars Vogt esittivät Schubertin kamarimusiikkia. Tanja Tetzlaff oli Valenciassa pokkaamassa palkinnon ja soittamassa gaalassa Dvořákin Rondon sellolle ja orkesterille – herkästi ja koskettavasti. Palkintoseremoniassa Tetzlaff kertoi koskettavasti levytyssessiosta, jonka aikana oli jo tiedossa, että Vogt oli vakavasti sairas. Hän kuoli vähän levyn ilmestymisen jälkeen.
Helsingin kamarikuoro voitti nykymusiikkisarjan palkinnon Kaija Saariahon musiikkia sisältävällä levyllään. BIS-yhtiön terveiset gaalaan toi huilisti Sharon Bezaly, joka soitti Saariahon kirpeän soolopikkoloteoksen Dolce Tormento. Levy on saanut jo niin paljon palkintoja, että puuttuuko enää yhtään? Kysyin tätä BIS:n isältä Robert von Bahrilta gaalan väliajalla. ”No, yksi eli BBC Music magazine taitaa puuttua”, hän hymähti.
Viulun mestaruutta ylimmällä tasolla edusti vuoden taiteilijaksi nimetty Renaud Capuçon, joka punoi jaloa linjaa Charlotte Sohyn variaatioteoksessa. Vuoden nuori taiteilija, romanialainen sopraano Aida Pascu antoi näytteen bel canto -taituruudestaan Verdin Ernanin aariassa. Elämäntyö-palkinnon saanut turkkilainen pianoduo Güher & Süher Pekinel valloitti elävyydellään Bach– ja Lutosławski-esityksissään. Sisaruspari on ollut pioneeri pianoduo-ohjelmiston esiin tuomisessa.
Nuorena löytönä palkittu 15-vuotias serbialainen viulisti Lana Zorjan soitti Ravelin Tziganea huikealla virtuositeetilla – hänestä kuullaan vielä. Barokin vokaalimusiikin sarjan voittaneella levyllä laulanut ranskalainen tenori Cyrille Dubois antoi malliesimerkin siitä, miten sensuellisti ja hienostuneesti ranskalaista barokkia parhaimmillaan lauletaan.
Erikoispalkinnon saanut, uuden musiikin parissa legendaarista mainetta niittänyt kapellimestari Sylvain Cambreling johti Messiaenia jylhän visionäärisesti. ■
Lisää gaalasta ja ICMA-palkintojen saajista: www.icma-info.com
