Arvo Pärtin 80-vuotisjuhlien kohokohtiin kuuluu tämä viime toukokuussa Tallinnassa neuvostoaikaisessa sukellusvenetehtaassa taltioitu esitys Adam’s Passionista. Kollaasimaisen teoksen ytimenä on vuonna 2009 valmistunut kuoroteos Aatamin valitus, joka perustuu Athos-vuorella asuneen ortodoksimunkki Pyhän Siluanin (1888-1938) venäjänkieliseen runoon. Siinä kuullaan paratiisista, alkuperäisestä harmoniasta karkotetun Aatamin valitus ja palava halu päästä takaisin Jumalan armoon.
Teoksen ainoa täysin uusi jakso on hellä, johdantomainen Sequentia (2014). Kahdelle viululle sävelletty konsertto Tabula rasa (1977) on hyvin tuttu muista yhteyksistä, mutta Paul Hillierin laulajia varten sävelletty laaja Miserere perinteiseen katoliseen tekstiin sopii hyvin kokonaisuuteen.
Pärt kirjoittaa: ”Ikuisuus tarkoittaa, että on aina olemassa alku, juuri se on ikuinen.” Aatamin passio tarjoaa amerikkalaisohjaaja Robert Wilsonin visiona paljon muistikuvia alusta ja sen viattomuudesta. Kaikki liike näyttämöllä on hidasta ja rituaalista tasapainoilua, jonka etäisyyttä arkeen enimmäkseen mustavalkoinen väritys korostaa. Teoksessa ei saarnata, mutta ihmisen kyvyttömyys empatiaan, näkemään omien ongelmiensa yli ja nöyrtyminen armon saamiseksi toteutuu hiljaisella omistautumisella. Michael Thephanous Aatamina ja Lucinda Childs muuntavat liikettä symbolisiksi viesteiksi, Tõnu Kaljusteen johtamat eestiläismuusikot saavat hiljaisuudenkin sykkimään suuria ajatuksia.
Antti Häyrynen
