Ooppera ja laulumusiikki

Hector Berlioz: Messe solennelle. Adriana Gonzalez, soprano, Julien Behr, tenori, Andreas Wolf, basso, Le Concert Spirituel, johtajana Hervé Niquet. Alpha 564 Berliozin juhlamessu, Messe solennelle, on kaksikymppisen säveltäjän kunnianhimoinen sävellys vuodelta 1824, joka katosi vuosikausiksi löytyäkseen antwerpeniläisen kirkon urkuparvelta vuonna 1992. John Eliot Gardiner levytti teoksen tuoreeltaan vuonna 1994. Hervé Niquet ja Le Concert Spirituelin kuoro ja orkesteri on sen jälkeen seuraava studio-oloissa tehty taltiointi, jonka monumentaalisuuden takaa Versailles’n Chapelle Royalin akustiikka. Berliozin kuoleman 150-vuotismuistojuhla […]

Tauno Pylkkänen: Pyyntö op. 29/2. Kuoleman joutsen op. 21, Suvisydännä, Vanha tupa, Kuun silta op. 55, Rannalla op. 25a/6, Kaiku op. 2/3, Kaivotiellä, Lintu, Musta lukki, Surutarten laulu, Kehtolaulu (op. 1(1-3, 5-6), Iltaruskossa, Visioner op. 63, Yötön yö op. 74, Hyppelihiiri op. 78. Hedvig Paulig, sopraano, Melis Jaatinen, mezzosopraano, Tuomas Lehtinen, baritoni, Juho Alakärppä, piano, Tuomas Juutilainen, piano. Fuga-9455. Tauno Pylkkänen (1918-1980) muistetaan oopperasäveltäjänä ja oopperajohtajana, jonka musiikki määriteltiin sodan jälkeen sivuraiteelle ja unohdettiin hänen […]

Henry Purcell: Royal Welcome Songs for King Charles II, Volume II. The Sixteen, johtajana Harry Christophers. Coro COR16173. Kaarle II palasi valtaistuimelle Cromwellin diktatuurin jälkeen vuonna 1660, ja englantilaiset kokivat vanhojen hyvien aikojen palanneen. Allonge-peruukissaan nimikkospanieliaan muistuttanut hallitsija tuhlasi surutta valtion varoja jättäen jälkeensä 14 aviotonta lasta ja nolla perillistä. Henry Purcell sävelsi taidemyönteiselle monarkille niin maallisia kuin hengellisiäkin teoksia, joissa Harry Christophersin johtama The Sixteen -yhtye sekoittaa riipivää surumieltä ja tanssivaa iloa. Useimmat levyn […]

  Claude Debussy: Nocturnes. Maurice Duruflé: Requiem. Magdalena Kozena, mezzosopraano, Berliinin radiokuoro, Deutsches Symphonie-Orchester Berlin, johtajana Robin Ticciati. Linn CKD 623. Debussyn kolme orkesterinokturnoa toimivat Robin Ticciatilla impressionistisena pohjustuksena Maurice Duruflén gregoriaanisten hymnien pohjalta ponnistavaan sielunmessuun (1948). Nokturnoista ensimmäisessä, Pilvissä, huomio kiinnittyy huolella hiottuun dynamiikkaan, hiljaisiin sävyihin, joilla pilvien harmaus sulautuu yötaivaan liikkeisiin. Berliinin Saksalaisen sinfoniaorkesterin hivelevä soitto sopii tähän yhteyteen kuin hansikas. Myös toisen osan Juhlat kietoutuvat tavallista enemmän impressionistiseen hämyyn. Duruflén Requiemia on […]

Giuseppe Verdi: Bassoaarioita. Ildar Abdrazakov, basso, Métropolitain de Montrealin kuoro ja orkesteri, johtajana Yannick Nézet-Seguin. Deutsche Grammophon 4836096. Verdin oopperoiden bassoroolit ovat auktoriteettihahmoja, kuninkaita, sotapäälliköitä ja ylipappeja, joiden aarioissa tunneilmaisua rajaa asema ja kokemus. Venäläinen Ildar Abdrazakov on menestynyt lavalla mm. hunnien kuningas Attilana. Vallan ja siihen kuuluvien vääryyksien taakka painaa myös Don Carlon Filip II:sta, Ernanin Silvaa ja Simon Boccanegran Fiescoa, kun taas Nabuccon Zaccaria, Macbetton Banquo ja Sisilialaisen vesperin Procida edustavat rehtiä, mutta […]

Einojuhani Rautavaara: Vigilia. Niall Chorell, tenori, Tuukka Haapaniemi, basso, Helsingin Kamarikuoro, johtajana Nils Schweckendiek. BIS-2422. Einojuhani Rautavaara sävelsi monet persoonallisimmista teoksistaan yksinkertaisesti vastaamalla tilauksiin. Helsingin Juhlaviikkojen ja Suomen ortodoksisen kirkon 1971 tilaama Kokoöinen vigilia on yksi tällainen teos, jossa säveltäjä löysi sisäisen ortodoksinsa lapsuuden- ja elokuvamuistojen avulla. Siten Vanhan Valamon äänet ja värit sekä Eisensteinin Iivana Julma -elokuvan muhkeaääninen diakoni – Stalinin suosikkibasso ja kanttorikoulutuksen saanut Maksim Mihailov – yhdistävät henkilökohtaisia kokemuksia ja vanhojen kirkkotekstien tutkailua […]

Arvo Pärt: Solfeggio, Summa, Zwei Beter, The Woman with the Alabaster Box; Franz Liszt: Via Crucis. Kalle Randalu, piano, Viron filharmoninen kamarikuoro, joht. Kaspars Putniņš. Ondine ODE 1337-2 Ensin ajattelin, että Lisztin myöhäiseen Via Crucis -teokseen voisi yhdistää vaikka mitä jylhän uskonnollista musiikkia, ja Pärt tuntui Viron filharmoniselta kamarikuorolta yllätyksettömältä valinnalta. Kävi kuitenkin ilmi, että Pärtin karunharras minimalismi, ja nimenomaan esimerkiksi ikonisen Summan tai naiskuoroteos Zwei Beterin äärimmäinen yksinkertaisuus oli nappivalinta virittelemään kuulijan oikeaan tajunnantilaan Lisztin sisäänpäinkääntynyttä piano-kuoro-meditaatiota […]

Modest Musorgski: Boris Godunov (1869). Alexander Tsymbalyuk (Boris Godunov), Maxim Paster (Shuisky), Mika Kares (Pimen), Sergei Skorohodov (Grigori), Göteborgin oopperakuoro ja Göteborgin sinfoniaorkesteri, johtajana Kent Nagano. BIS-2320 (2 sacd). Tämä on Musorgskin Boris Godunovin varhaisin versio, jonka Keisarillisten teatterien komitea hylkäsi vuonna 1869. Komitean mukaan siitä puuttui mm. ”feminiininen intressi”, eli keskeinen naisrooli, jollaisen Musorgski lisäsi vuoden 1872 version puolalaisnäytökseen. Varhaisversiosta puuttuu myös teoksen päättävä kohtaus Kromyn metsässä, ja vallananastaja Grigori poistuu majatalon ikkunasta loikatessaan […]

Béla Bartók: Siniparran linna. John Releya (Siniparta), Michelle DeYoung (Judith), Pal Macsai (kertoja), Bergenin filharmoninen orkesteri, johtajana Edward Gardner. Chandos CHSA 5237. Bartókin Siniparran linna saa Chandosilta majesteetillisen kohtelun. Oopperaa hallitsee John Releyan ja Michelle DeYoungin kerrankin tasavahva aviopari, joka ei osaa taipua keskitielle. Releya on syvällä, sopivasti sammaleisella bassollaan vaimoja tuhoavan herttuan perikuva. DeYoung kasvaa monodraaman aikana epävarmasta nuorikosta vastauksia vaativaksi ja tunteiltaan täysiveriseksi naiseksi. Molempien unkarinkieli kuulostaa nasevasti replikoivalta, joskaan ei syntyperäiseltä. Siniparran […]

Pjotr Tshaikovski: Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia, Yhdeksän hengellistä kuoroa. Latvian radiokuoro, johtajana Sigvards Klava. Ondine ODE 1336-2. Tshaikovskin hengelliset sävellykset eivät ole saaneet yhtä paljon huomiota kuin Rahmaninovin vastaavat. Ne näyttivät kuitenkin tietä ortodoksisen perinteen ja vanhojen znamenni-sävelmien uuteen tulemiseen, vaikka arvostellessaan edeltävän polven kirkkosäveltäjien työtä Tshaikovski syyllistyi ylilyönteihin. Johannes Krysostomoksen liturgia on yleisimmin toimitettu ortodoksinen ehtoollispalvelus. ”Kokoöisen” vigilian ohella se on myös useimmin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi sävelletty teos. Tshaikovskin liturgia op. 41 on vuodelta 1878, […]

Jean-Baptiste Lully: Dies irae, De profundis, Te Deum. Namurin kamarikuoro, Millenium-orkesteri, Capella Mediterranea (continuo), johtajana Leonardo Garcia Alarcón. Alpha 444. Jean-Baptiste Lully oli Ludvig XIV:n musiikin yli-intendentti ja ranskalaisen barokkioopperan kehittäjä. Yhtä suuri menestys ja omaperäinen oivallus oli ranskalaisen ”suuren motetin” lanseeraaminen kuninkaallisiin kirkonmenoihin. Uljaimmat esimerkit uudesta teoslajista ovat kuninkaan esikoispojan ristiäisiin sävelletty Te Deum vuodelta 1677 sekä kuningatar Marie-Thérèsen hautajaisiin vuonna 1683 valmistunut Dies irae. Te Deum tuntuu ylistävän yhtä paljon Aurinkokuninkaan kuin Jumalan […]

Enrique Granados: Goyescas. Nancy Fabiola Herrera (Rosario), Lidia Vinyes Curtis (Pepa), Gustavo Peña (Fernando), Jose Antonio Lopez, BBC Singers, BBC:n sinfoniaorkesteri, johtajana Josep Pons. Harmonia mundi HMM 902609. Enrique Granados oli vuonna 1916 palaamassa New Yorkista Atlantin yli Goyescas-oopperansa ensi-illasta, kun saksalainen sukellusvene upotti häntä kuljettaneen SS Sussexin. Ooppera jäi Granadosin kuoltua sivuun, eikä siitä ole tehty kovin montaa levytystäkään. Chandos ja BBC:n sinfonikkoja johtava Josep Pons korjaavat asian, ja väljästi Francesco Goyan maalausten pohjalta […]