Torikan harppaus on uskottava
Waltteri Torikan Sydän on jo myynyt kultaa eikä varsinaisesti tarvitse lisäkannustusta tältä palstalta. Oopperatähtien ekskursiot viihdemusiikkiin sujuvat usein hyvin vaihtelevasti, mutta Torikka on näissä kappaleissa elementissään. Hän ei kaihda paatosta yhdistäen notkeasti puoliäänistä mikrofonihenkäilyä täysjännitteiseen tykitykseen. Olipa kuulijan esikuvana Olavi Virta (Hopeinen kuu) tai Henry Theel (O sole mio) Torikka lyö esityksiin oman persoonallisen puumerkkinsä. Vahvin vaikutelma syntyy hieman uudemmista kappaleista, eikä varmaan ole yllätys, että Ultra Bran musiikki aukeaa oopperamaiseen julistukseen. Itse asiassa levyn […]
Hvorostovskyn Lisztiä kannatti odottaa
Sarja renessanssitaiteilija Michelangelon sonetteihin on karuinta myöhäistä Shostakovitshia, mutta pureutuessaan Totuuteen, Rakkauteen, Vihaan, Eroon, Kuolemaan ja Kuolemattomuuteen myös vaikuttava. Ondine levytti orkesteriversion jokin aika sitten Gerald Finleyn kanssa, mutta tässä laulut tulkitsee monumentaaliseen tapaansa Dmitri Hvorostovsky venäjäksi ja pianisti Ivari Iljan kanssa. Hvorostovskyn ääni on saanut yhä enemmän bassoväritystä, joka sopii hyvin jylhiin kappaleisiin. Virityksen huojahdukset ja hiljaisten sävyjen puuttuminen verottavat vähän vaikutelmaa. Lisztin kolme Petrarcan sonettia soivat latinalaista con amorea ja vaikka toivoisi, että […]
Rattle koristelee Schumannin oratorion
Britit odottavat sir Simon Rattlen paluuta synnyinsaarelleen kuin kuuta nousevaa, ja esimakua tulevasta yhteistyöstä Lontoon sinfonikkojen kanssa antaa tämä livetaltiointi Barbican-keskuksesta. Schumannin Paratiisi ja Peri (1843) Thomas Mooren Lalla Rookh -sadun pohjalta on osoittautunut vaikeasti hahmotettavaksi teokseksi. Rakenne viittaa enemmän sadunkerrontaan kuin oratorioon, ja runohenkisen musiikin jäsentämiseen tarvitaan tarinan huolellista tulkintaa. Peri on ihmisen ja langenneen enkelin lapsi, jonka on uhrautumalla lunastettava pääsynsä Allahin paratiisiin. Rattle tulkitsee haastavan teoksen huolellisuudella ja empaattisuudella, joka ei tässä […]
Gesualdo-juhlavuotta kohti huippujulkaisulla
Myöhäisrenessanssin suuren itsenäisen, Carlo Gesuldon vokaaliteokset Moro lasso ja O crux benedicta havahtuvat jousiorkesterilla uljaasti levostaan. Ensimmäinen kuullaan kapellimestari Tõnu Kaljusten nuotilleen tarkkaan sovittamana, toinen on Erkki-Sven Tüürin vapauksia ottava, joskin kristallinkirkkaine sointumattoineen hieman kliseisempi sovitus. Gesualdon aikaan madrigaalin tai kirkollisen teoksen teksti olisi varmasti ollut läsnä ainakin yhden laulajan voimin, joten suotuisin ratkaisu ei liene se, että kuoro sovituksissa korvataan kokonaan soittimilla. Tallinnan kamariorkesteri tavoittaa kirkkoakustiikassa vanhan musiikin soinnin ja virityksen loisteliaasti. Viisiääninen kudos soi […]
