Ooppera ja laulumusiikki

Elysionin kentillä saivat jumalten suosikit tepastella kuolemansa jälkeen onnellisina ja ikuisesti nuorina. Schubertin liedeissä tuo ihanne soi käsin kosketeltavana mutta samalla kuoleman varjostamana. Sopraano Carolyn Sampsonin ja veteraanipianisti Joseph Middletonin levyllä vaikuttavimpia kurotuksia ovat Goethen runoihin sommitellut laulut. Ganymedissä luonto kannustaa sankaria yhä uusiin korkeuksiin, Der Musensohnissa luonnon harmonia leviää ihmisten keskuuteen, ja An den Mondissa kuunvalo valaisee jälkiä rakastetusta. Muissakin runoissa seikkailevat romantiikan avainsymbolit, yö (Nacht und Träume, Wiegenlied, Der liebliche Stern, Die Sterne) […]

  B iberin katolinen Requiem sai ensiesityksensä samassa Salzburgin katedraalissa, jossa Mozart myöhemmin esiintyi kirkkosäveltäjänä. Noin puolituntinen sielunmessu kasvaa hyvin erilaisesta tunnemaisemasta kuin Mozartin musiikki, taustanaan sotien, tautien ja nälän kurittama Keski-Eurooppa. Ankaran polyfonian ja koruttomien soolojen yhdistelmä antaa teokselle protestanttisen askeettisen yleisilmeen, mutta samalla musiikista huokuu täysbarokin kekseliäisyys. Sen laajin osa, Dies irae (”Vihan pävä”), riepottelee ihmisparan sielua tiuhaan vaihtuvissa kohtauksissa. Lionel Meunier on ympäröinyt Requiemin teoksilla, jotka vahvistavat sen synkkää viestiä, mutta kuljettavat […]

Amerikkaa pidetään massakulttuurin kehtona, mutta taidemusiikissa siellä on siinnyt poikkeuksellisen paljon itsepäisiä oman tiensä kulkijoita. Harry Partch (1901–1974) on yksi heistä, säveltäjä ja teoreetikko, joka pureutui soivan äänen ytimeen, sommitteli mikrosävelasteikkoja ja rakensi soittimia niitä varten. Hänen pääteoksiinsa kuuluu Delusion of Fury (1969), kuorolle ja soitinyhtyeelle sävelletty rituaalidraama, joka kertoo ensimmäisessä osassa japanilaisen noh-näytelmän tarinan taistelussa kaatuneesta soturista, joka palaa vihaisena aaveena. Toisessa näytöksessä etiopialainen tarina kertoo viestinnän vaikeuksista ja yhteenottoihin johtavista väärinkäsityksistä. ”Raivon harhakuva” […]