Ooppera ja laulumusiikki

Nikolaus Lenau (1802–1850) oli itävaltalainen runoilija, jonka tekstejä kohtaa yksinlauluissa ja orkesterisävellyksissä. Hänen elämänsä oli jatkuvaa etsintää, joka ulottui epäonnistuneeseen Amerikan-visiittiin ja päätyi viimeiseksi kuudeksi vuodeksi mielisairaalaan. Heinz Holliger (s. 1939) on sävellyksissään paneutunut onnettomiin taiteilijakohtaloihin. Meillä muistetaan ehkä parhaiten hänen Friedrich Hölderlinin teksteihin pohjautuva Scardanelli-Zykluksensa tai Schumannin kohtaloa valottava Romanecenderes. Lenaun myöhäisiin runoihin ja fragmentteihin perustuva kamariooppera Lunea (2018) jatkaa samalla linjalla. Pääosassa on Holligerin pitkäaikainen yhteistyökumppani, runoilijan maailmantuskaa ruumiillistava Christian Gerhaher. Koko viisihenkinen […]

Josquin kuului siihen burgundilaissäveltäjien joukkoon, joiden luultiin tehneen suurimman osan elämäntyötään Italiassa. Vuosituhannen vaihteessa kävi ilmi, että Josquin työskenteli pitkään Anjoun ”Hyvän kuninkaan” Rénen sekä Ranskan kuningas Ludvig XI:n palveluksessa. Se selittää, miksi suuri osa hänen maallisista lauluistaan on ranskankielisiä chansoneja tai niiden pohjalta sommiteltuja pienoismotetteja. Doulce Mémoire -yhtye on koonnut levylleen kolme- ja neliäänisiä maallisia kappaleita, joiden otsikko – Tant vous aime – on rakkaudentunnustus pikku paimentytölle. Kuuluisin Josquinin maallisista lauluista on silti italialainen […]

Viktor Ullmannin pienoisooppera Atlantiksen keisari Peter Kleinin librettoon valmistui vuonna 1943 natsien perustamalla Theresienstadtin mallileirillä. Vuotta myöhemmin molemmat tapettiin Auschwitz-Birkenaussa. Tarina on symboliikkaan verhottu satiiri vallanhimoisesta keisarista, joka lietsoo ihmiset sotimaan toisensa sukupuuttoon. Se ei sovi Kuolemalle, joka katsoo keisarin kaapanneen hänelle kuuluvan vallan. Musiikki liikkuu railakkaan kabareemeiningin ja Hindemith-henkisen lyyrisyyden välillä. Natsit kielsivät esitykset Terezinissä, kantaesitys kuultiin vuonna 1975, ja Suomessa oopperan johti 2016 tämän vuoden helmikuussa edesmennyt Jaakko Kuusisto. Syntyhistoria antaa oopperalle merkityksen, […]

Schubertin “Talvisen matkan” tulkinnat voi jakaa karkeasti enemmän nuottikuvaan pitäytyviin ja tekstilähtöisesti painottuneisiin. Totuus on tietysti, ettei pitäisi valita toista yli toisen, nuotteja tulee seurata ja sanoja tulkita. Ero on silti olemassa: Arttu Katajan levytys alkuvuodesta painottui puhtaasti musiikillisiin arvoihin antaen laulusarjan niin sanotusti puhua puolestaan. Baritoni Benjamin Appl on loitonnut perinteisen kaunolaulun ihanteista kauemmas ja pureutuu Wilhelm Müllerin runoihin miltei näyttämöllisin tehoin. Liediin Appl on perehtynyt mm. Dietrich Fischer-Dieskaun johdolla. Jotain esikuvan myöhäisten Winterreise-tulkintojen […]

Allan Petterson (1911–80) muistetaan ruotsalaissäveltäjänä, joka vaikeasta sairaudestaan huolimatta viimeisteli kuusitoista sinfoniaa. Vuosina 1943–45 valmistuneet 24 ”Paljasjalkalaulua” (Barfotasånger) kuuluvat hänen tuotantonsa avainteoksiin, vaikka niitä kuulee harvoin. Itse kirjoittamissaan runoissa Petterson peilaa köyhää lapsuuttaan, eristäytyneisyyttään kulttuuri-Ruotsissa ja kaipuutaan parempaan elämään. Laulujen merkityksestä kertoo se, että Petterson käytti niiden aiheita myöhemmin monissa sinfonioissaan ja konsertoissaan. Ruotsalaisten kansallisbaritoni Peter Mattei ja pianisti Bengt-Åke Lundin esittävät BIS:n levyllä kaikki 24 laulua, joista huokuva alakulo ja turvattomuuden tunne ovat monin […]

Dmitri Bortnjanski: Kuorokonsertot Vol. 2. Venäjän valtion sinfoninen kapella, johtajana Valeri Poljanski. Chandos CHAN 9783.           Ortodoksinen liturgia sisältää vahvan rauhan sanoman, joka vetoaa tällä hetkellä, kun kaksi ortodoksista kansakuntaa on sodassa keskenään. Rahmaninovin kahdesta suuresta hengellisestä teoksesta Johannes Krysostomoksen liturgia (1910) on varhaisempi ja persoonallisempi siinä mielessä, että se tukeutuu vähemmin vanhoihin znamennisävelmiin kuin tunnetumpi Vigilia. Yhden säveltäjän teoksena liturgia hahmottuu hengellispoeettiseksi kokonaisuudeksi, jonka modernit harmoniat aiheuttivat sen, ettei teosta […]

Renessanssi, kulttuurin uusi syntyminen antiikin esikuvien pohjalta, esitellään usein vieläkin jonkinlaisena riuhtaisuna keskiajan pimeydestä. Sitä se ei ollut: siirtymä uuteen aikaan kesti kauan ja paljon aiheita ja asenteita tarttui mukaan ritariajoilta. The Orlando Consort valaisee renessanssin kehitystä pääkallon paikalta, Medicien Firenzestä käsin. Ensimmäisenä kuullaan Guillaume Dufayn kuuluisa Nuper rosarum flores, Firenzen ”Duomon” kunniaksi sävelletty motetti, jota jatkaa neljä muuta Dufayn ja yksi Gilles Binchoisin teos. Ne kuvastavat Firenzen nousua uuden taideajattelun kärkeen Cosimo de’ Medici […]

Itävaltalais-englantilainen sopraano Anna Prohaska on tehnyt teemalevyjä kadotetusta paratiisista, I maailmansodan juoksuhaudoista ja barokkisista metsänneidoista. Nyt vuorossa on ”Elämän ylistys kuolemassa”, jota on inspiroinut koronapandemia, ei levyn valmistumisen jälkeen käynnistynyt sota. Tuhon merkkejä on koottu levylle pitkin poikin historiaa ja osan inspiraatiostaan Prohaska on ammentanut historioitsija Oswald Spenglerin Länsimaiden perikadosta (1922). Levy käynnistyy kohtalokkaasti perinteisellä Dies irae -sävelmällä, josta edetään 1300-luvun puolivälin mustan surman vuosiin Pohjois-Italiassa ja 1600-luvun protestanttisten saksalaissäveltäjien valituslauluihin. Ohjelmaan on poimittu aihetta […]

Impressions du Nord” viittaa 1900-luvun skandinaavisten säveltäjien vetoon kohti impressionismia, joka Melis Jaatisen ja Juho Alakärpän taiten kokoamassa resitaalissa kukkii merellisissä ja yöllisissä kuvissa. Suomalaisille kuulijoille Madetojan (Tule kanssani, Hymyi Hypnos, Talvikuutamolla, Tuulinen sää) ja Kuulan (Ave Maria, Purjein kuutamolla, Paimenet, Sinipiika) laulut ovat tuttuja, mutta nekin saavat tässä yhteydessä uuden valaistuksen. Säveltäjien elegantit melodiat ja vaivihkaa vihjailevat harmoniat vertautuvat Jaatisen ja Alakärpän tulkinnoissa ranskalaisiin esikuviin kuin Ellen Thesleffin maalaukset Claude Monet’hen. Pariisissa opiskellut Gösta […]

Olen suunniltani pelosta, kun vihollinen huutaa uhkauksia, kun jumalattomat ahdistavat minua”, lauletaan Andrew Smithin (s. 1970) Psalmissa 55. Traagiset maailman tapahtumat ovat kautta aikain aktivoineet pääsiäisajan kärsimysmusiikin, niin myös mieskvartetti New York Polyphonylla, jonka uusi levy sai jo viime vuonna pahaenteiseksi otsikokseen ”Ja aurinko pimeni”. Levyn ytimenä on alankomaalaiseen kouluun kuuluneen Loyset Compèren (n. 1445–1518) Officium de Cruce, suuri yhdeksänosainen motetti Kristuksen viimeisistä hetkistä. Compèren ristin voittoa juhliva Crux triumphans avaa levyn, vaikka se sopisi […]

Kuolema kohtaa kaikki, mutta kuninkaallisten kohdalla se on komeampaa. Alpha-merkki on koonnut viidelle levylle aiemmin julkaistuja kuninkaallisia sielunmessuja, jotka edustavat lajityypin harvinaisuuksia. Monarkkien hautajaismenoissa ei säästetty vaivaa tai kuluja, ja vähemmänkin tunnetut säveltäjät ylsivät niissä muistettaviin tuloksiin. Vuosisatojen varrella suhde kuolemaan muuttui, niin myös sielunmessun rakenne ja teksti. Varhaisin teos on Antoine de Fevinin (n. 1470–1550) Requiem Ranskan kuningattarelle Bretagnen Annelle. Soittimin vahvistettua ja lyyrisen läpikuultavaa alankomaalaista polyfoniaa on höystetty bretagnelaisella perinnelaululla. Gilles Haynen (1590–1650) […]

Sandrine Piau on Händel-laulajana jo kokeneempaa kaartia, mutta aina vain hän osaa inspiroitua löytämään säveltäjän oopperoista uusia sävyjä ja vangitsevia tunteita. Siitä on jo aikaa, kun hänen teknisesti virtuoosinen koloratuurisopraanonsa lumosi lähinnä lyyrisellä livertelyllään – nyt hänen fokuksensa on emotionaalisessa suoruudessa ja oopperahahmojen sisäisessä elämässä. Lumoojattaret on tietenkin sopiva teema Händel-levylle, sillä näitä säveltäjällä riittää – voimakkaita naisia, jotka kohtaavat rakkauden hehkun tai kärvistelevät sen puutteessa ja joille aistillinen flirttailu on tapa piilottaa hylätyksi tulemisen pelko. Tämän […]