Ooppera ja laulumusiikki

Itävaltalais-englantilainen sopraano Anna Prohaska on tehnyt teemalevyjä kadotetusta paratiisista, I maailmansodan juoksuhaudoista ja barokkisista metsänneidoista. Nyt vuorossa on ”Elämän ylistys kuolemassa”, jota on inspiroinut koronapandemia, ei levyn valmistumisen jälkeen käynnistynyt sota. Tuhon merkkejä on koottu levylle pitkin poikin historiaa ja osan inspiraatiostaan Prohaska on ammentanut historioitsija Oswald Spenglerin Länsimaiden perikadosta (1922). Levy käynnistyy kohtalokkaasti perinteisellä Dies irae -sävelmällä, josta edetään 1300-luvun puolivälin mustan surman vuosiin Pohjois-Italiassa ja 1600-luvun protestanttisten saksalaissäveltäjien valituslauluihin. Ohjelmaan on poimittu aihetta […]

Impressions du Nord” viittaa 1900-luvun skandinaavisten säveltäjien vetoon kohti impressionismia, joka Melis Jaatisen ja Juho Alakärpän taiten kokoamassa resitaalissa kukkii merellisissä ja yöllisissä kuvissa. Suomalaisille kuulijoille Madetojan (Tule kanssani, Hymyi Hypnos, Talvikuutamolla, Tuulinen sää) ja Kuulan (Ave Maria, Purjein kuutamolla, Paimenet, Sinipiika) laulut ovat tuttuja, mutta nekin saavat tässä yhteydessä uuden valaistuksen. Säveltäjien elegantit melodiat ja vaivihkaa vihjailevat harmoniat vertautuvat Jaatisen ja Alakärpän tulkinnoissa ranskalaisiin esikuviin kuin Ellen Thesleffin maalaukset Claude Monet’hen. Pariisissa opiskellut Gösta […]

Olen suunniltani pelosta, kun vihollinen huutaa uhkauksia, kun jumalattomat ahdistavat minua”, lauletaan Andrew Smithin (s. 1970) Psalmissa 55. Traagiset maailman tapahtumat ovat kautta aikain aktivoineet pääsiäisajan kärsimysmusiikin, niin myös mieskvartetti New York Polyphonylla, jonka uusi levy sai jo viime vuonna pahaenteiseksi otsikokseen ”Ja aurinko pimeni”. Levyn ytimenä on alankomaalaiseen kouluun kuuluneen Loyset Compèren (n. 1445–1518) Officium de Cruce, suuri yhdeksänosainen motetti Kristuksen viimeisistä hetkistä. Compèren ristin voittoa juhliva Crux triumphans avaa levyn, vaikka se sopisi […]

Kuolema kohtaa kaikki, mutta kuninkaallisten kohdalla se on komeampaa. Alpha-merkki on koonnut viidelle levylle aiemmin julkaistuja kuninkaallisia sielunmessuja, jotka edustavat lajityypin harvinaisuuksia. Monarkkien hautajaismenoissa ei säästetty vaivaa tai kuluja, ja vähemmänkin tunnetut säveltäjät ylsivät niissä muistettaviin tuloksiin. Vuosisatojen varrella suhde kuolemaan muuttui, niin myös sielunmessun rakenne ja teksti. Varhaisin teos on Antoine de Fevinin (n. 1470–1550) Requiem Ranskan kuningattarelle Bretagnen Annelle. Soittimin vahvistettua ja lyyrisen läpikuultavaa alankomaalaista polyfoniaa on höystetty bretagnelaisella perinnelaululla. Gilles Haynen (1590–1650) […]

Sandrine Piau on Händel-laulajana jo kokeneempaa kaartia, mutta aina vain hän osaa inspiroitua löytämään säveltäjän oopperoista uusia sävyjä ja vangitsevia tunteita. Siitä on jo aikaa, kun hänen teknisesti virtuoosinen koloratuurisopraanonsa lumosi lähinnä lyyrisellä livertelyllään – nyt hänen fokuksensa on emotionaalisessa suoruudessa ja oopperahahmojen sisäisessä elämässä. Lumoojattaret on tietenkin sopiva teema Händel-levylle, sillä näitä säveltäjällä riittää – voimakkaita naisia, jotka kohtaavat rakkauden hehkun tai kärvistelevät sen puutteessa ja joille aistillinen flirttailu on tapa piilottaa hylätyksi tulemisen pelko. Tämän […]

Schubertin Winterreise on esittäjille pitkä matka sekä kahdenkymmenenneljän laulun kokonaisuutena että uran mittaisena haasteena. Pitkä matka se on myös talviselle kulkijalle, joka lähtee taipaleelleen pettymysten ajamana, silti toiveikkaana, mutta kohtaa autioita teitä taivaltaessaan kylmän todellisuuden. Winterreisesta ei oikein saa juonellista kertomusta, vaan se on enemmänkin kuvasarja, jossa laulut toisinaan ketjuuntuvat, toisinaan taas muodostavat erillisen kilometripylvään. Arttu Kataja ja Pauliina Tukiainen ovat suunnitelleet reittinsä huolella ja pysyvät liukkaasti liikkeellä kohmeiseen loppuun saakka. Kataja tuntuu lähestyvän lauluja […]

Hanns Eisler (1898–1962) oli Kurt Weillin kanssa sotaa edeltäneen Saksan kriittinen ääni. Eislerin lauluissa tuo asenne kuuluu letkeästi jazzvaikutteisena musiikkina, josta hönkii Weimarin tasavallan vapaa henki hetkeä ennen natsien valtaannousua. Sieltä ovat peräisin myös Eislerin kolme näpsäkkää sarjaa kabareeorkesterille vuosilta 1931–32. Suomessa usein vieraillut HK Gruber on laulajana ja kapellimestarina tämän teatraalisen tyylin armoitettu taitaja, Eisler- ja Weill-tulkinnoistaan kuulun Ernst Buschin perillinen. Konsertista vuonna 1996 tallennetuista esityksistä välittyy tiivis yhteys yleisöön. Tucholskyn, Arendtin, Brechtin ja […]

Lewis Carrollin Liisa Ihmemaa jatkoineen on innoittanut valtaisan määrän säveltäjiä, mutta usein yllättävän laimein tuloksin. Se ei ole Avantin Suvisoitossa 2014 vierailleen Gerald Barryn pienoisoopperan Alice’s Adventures Under Ground (2015) ongelma. Barryn teoksia on luonnehdittu kaaosteoreetikon suunnittelemiksi kansantanhuiksi tai uusklassismiksi steroideissa. Liisan seikkailut vapauttavat Barryn fantasian kaistapäiseen lentoon, jossa päähenkilö kirkuu stratosfäärisissä koloratuureissa, Jabberwocky-monkerias lainailee eri kielillä It’s a Long Way to Tipperary -laulua, ja Lilleri Lalleri muuntelee surumielisenä Oodia ilolle. Hellittämätön tempo pakottaa solistit […]

Erkki Melartin: Kootut mieskuorolaulut. Laulu-Miehet, johtajana Matti Hyökki. Alba NCD 60. Erkki Melartin ei innostunut mieskuoromusiikista samassa mitassa kuin Sibelius, Palmgren, Madetoja tai Kuula. Sen vuoksi hänen kaikki kaksikymmentä mieskuorolauluaan mahtuvat hyvin Alban noin nelikymmenminuuttiselle levylle. Melartin ei myöskään ottanut osaa kansallisiin kielikiistoihin vaan sävelsi yhtä hyvin suomeksi kuin ruotsiksi. Kosmopoliittisen rauhantahtoisuutensa Melartin kirjasi Suomen esperantistien hymniin La Polusstelo. Muuten laulut ulottuvat maakuntalauluista (Savolle) ja humoreskeista (Selvä mies) musiikillisesti ja sisällöltään kunnianhimoisiin numeroihin. Niiden joukkoon […]

Hyperion CDA68379. 1400-luku oli alankomaalaisen moniäänisyyden kulta-aikaa, jossa monien säveltäjäpolvien kokemus tiivistyi mestarilliseen äänenkuljetukseen ja tekstinkäsittelyyn. Säveltäjistä muodostui Italiassa risteytynyt verkosto, toisiaan kunnioittavien taitajien kilta, jossa seurattiin tarkoin alan kehitystä. Gesualdo Six on nimennyt levynsä ”Josquinin perinnöksi”, mutta aloittaa Josquinin esikuvan, Jean Ockeghemin motetilla Intermerata Dei mater, joka on omistettu sukupolvea varhaisemman Gilles Binchois’n muistolle. Josquinin Nymphes des bois on puolestaan Ockeghemin muistolle omistettu kuuluisa sävellys, jonka taidokas kudos virtaa tässä vapautuneena. Levyn motetteja yhdistävät […]

Kaija Saariahon laulut heijastavat hienostuneesti runojen maailmoja, tai sitten ottavat dialogimaisen asenteen. Säveltäjä puristaa niissä sävelkielensä oleelliseen kuin timantti, staattisenakin jännitteensä säilyttäen. Anu Komsi on hänen luottolaulajansa, ja uusi levy on hieno summaus yhteistyöstä. Levyn laulut ovat 40 vuoden ajalta. Preludi-Tunnustus-Postludi -triptyykin aikaan vuonna 1980 säveltäjä opiskeli Paavo Heinisen johdolla, ja se kyllä kuuluu modernistisessa ankaruudessa preparoitune pianoineen. Leino-laulujen aikaan hän oli saanut valmiiksi esikoisoopperansa ja lähtee enemmän laulajan instrumentista. Saarikoski-lauluissa (2013–2020) taas kuuluu kokeneen […]

Tässä herkkupakkaus barokkioopperan ystäville. Veronique Gensin fiksusti suunniteltu levy tiivistää yhteen levyyn kaikki ne ranskalaisen lyyrisen tragedian ilmaisutyypit, joita kuningas Ludwig XIV:n valtuuttama oopperapomo Jean-Baptiste Lully viljeli. Hänen lisäkseen mukana on otteita hänen aikalaisiensa Collassen, Desmartes’n ja Charpentierin oopperoista. Ideana on ollut koota uusi, imaginaarinen kokonaisuus, joka on jaksoteltu näytöskaraktäärien mukaan. Alussa äänessä ovat kostoa huutavat hengettäret maan alta, joiden temmellys päättyy myrskykohtaukseen. ”Toinen näytös” kokoaa yhteen onnettoman äidin ja ”kolmas näytös” julman rakkauden tuntoja […]