Ooppera ja laulumusiikki

Minä palan, palan, aivoni kärventyvät tuhkaksi”, julistaa nainen John Ecclesin (1668–1735) Don Quijotessa Thomas d’Urfeyn runoon. Englantilaiset barokkisäveltäjät korostivat rakkauden tyrannimaista valtaa, joka suisti raiteiltaan ylhäiset ja alhaiset. Rakkaus vei mielenrauhan, kontrollin ja ylpeyden, se hyökkää lauluissa kuin myrkky, tikari tai kulkutauti. Samalla se antoi säveltäjille tilaisuuden luonnon- ja yhteiskuntajärjestystä horjuttavien ääritilojen kuvaamiseen. Henry Purcellin esimerkit Kuningas Arthurista, The Fairy Queenista sekä ”Tyrannimaisesta rakkaudesta” Drydenin tekstiin ovat tuttuja, mutta näytteet Ecclesin, Jeremiah Clarken (n. 1674–1707) […]

Guillaume de Machaut (n. 1300–1377) oli trubaduurien perillinen, hovirakkauden ja ritarillisten hyveiden ylistäjä, jonka moniääniset vokaaliteokset edustivat maallisen taidemusiikin ensimmäistä ”modernismin” aaltoa, ars novaa. Runonlaulajana hän kirjoitti tekstit ja räätälöi niihin musiikin, jota on säilynyt hienoissa käsikirjoituksissa yllättävän runsaasti. Tämä on vuonna 1988 perustetun Orlando Consortin kahdeksas levyjulkaisu Machaut’n motetteja, balladeja ja virelaita. Levyotsikon ”Aateliston leijona” oli Ranskan kuningas Juhana II, joka joutui englantilaisen Mustan prinssin vangiksi Poitiersin taistelussa vuonna 1356. Kolmiääninen ja yli 17-minuuttinen […]

S uomenamerikkalainen Alex Freeman on profiloitunut nimenomaan kuorosäveltäjäksi, ja Helsingin kamarikuoron tilaama Under the Arching Heavens nousi Teosto-palkintoehdokkaaksikin. Suomen sisällissodan satavuotismuistolle sävelletty laaja teos on sovellettu versio katolisesta sielunmessusta, jonka osia on korvattu suomen-, ruotsin- ja englanninkielisillä runoilla. Freeman kasvattaa modaalista sävelkieltään upeiksi laajoiksi sointumatoiksi, kuljettaen pitkiä nuotteja kuin lankoja loimessa. Sydämeni laulu leijuu tahtilajittomuuden tunnussaan ja Thrushes pyrähtelee lintujen lailla; harmoniatajun ohella kieltenkin sointivärit on huomioitu. Requiem-sekvenssiin Freeman on löytänyt kekseliäisyyttä, mutta perinteiset messunosat […]

  Nuoren polven tunnetuimpiin amerikkalaissäveltäjiin kuuluvan Caroline Shaw’n (s. 1982) teosten uusin levytys, Narrow Sea, edustaa kamarimusiikin puolella harvinaista EP-formaattia. Viisiosainen Narrow Sea perustuu kuvionuotein kirjoitettuun 1800-luvun virsikokoelmaan The Sacred Harp, josta poimittuja tekstejä yhdistävät vesi ja vetten ylitys taivasta kaivatessa ja sinne matkatessa. Sanotaan, että populaarimusiikin yhdistäminen moderniin ”taidemusiikkiin” on viimeisiä tabuja akateemisessa säveltämisen maailmassa, mutta sitä Narrow Sea huokuu: se ei karta populaarille tyypillisiä tonaalisia harmonioita, ja lyömäsoittimet hakevat toisinaan suoraviivaisia grooveja. Toisinaan […]

Richard Dehmelin (1863–1920) runoudessa seksuaalisuus oli keino rikkoa 1900-luvun alun keskiluokkainen maailmankuva. Tunnetuin näyte on Die verklärte Nacht, ”Kirkastettu yö”, jonka pohjalta Schönberg sävelsi samannimisen jousisekstettonsa vuonna 1899. Metsässä kulkevan pariskunnan draama – mies ja nainen, joka tunnustaa olevansa raskaana toiselle miehelle – sopi myös kapellimestarina paremmin tunnetun Oskar Friedin kantaatiksi (1901) mezzosopraanolle, tenorille ja orkesterille. Vielä yllättävämpi sävellys on Franz Lehárin Fieber (”Kuume”, 1915), Erwin Weillin tekstiin tenorille ja orkesterille sävelletty sävelruno, jossa operettivalssi […]

Josquin des Prés (n. 1450/55–1521) on yksi renessanssimusiikin kiistattomimpia mestareita, mutta huonosti tunnettu. Monin tavoin kirjoitetusta sukunimestään alkaen Josquinin elämästä tiedetään vähän, vaikka aikalaisten ja jälkipolvien ylistyksiä riittää. Tänä vuonna hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi 500 vuotta, ja Tallis Scholarsin 34 vuotta kestänyt projekti Josquinin messujen levyttämiseksi tulee maaliin. Se tarkoittaa yleisesti tunnustettujen kahdeksantoista messun kokonaisuutta yhdeksällä levyllä, mutta kriittinen tutkimus tekee teosluetteloon yhä lisäyksiä ja poistoja. Gimellin viimeisellä messulevyllä kuullaan kolme teosta, joista Missa Hercules […]

Nils Schweckendiekin johtaman Helsingin kamarikuoron 2010-luvun työn hedelmästä on viime vuosina voinut nauttia lukuisilla julkaisuilla. Sampo Haapamäen 39-minuuttinen, globaalin yhteisön mahdollisuutta ja problematiikkaa pohtiva Maailmamaa on Haapamäeksi hetkittäin jopa poikkeuksellisen selkeä ja vähäeleinen, mutta sisältää kuitenkin moninaisuudessaan ja kompleksisuudessaan runsaasti ”haapamäkeläistä” kimmoisaa, äkkiväärää energiaa sekä lähes meemimäistä huumoria. Suomalaiskansallisten laulujen, tökerön räppäyksen, Orffin O Fortunan ja estottomien huutelujen vastapainona toimii Haapamäen runo Aistit niin kuoron fragmentaarisena tulkintana kuin poukkoilevalla nauhalla lausuttuina lukuisina käännöksinä. Ilahduttavassa runsaudessaan […]

Viime aikoina barokkimusiikkia on lähestytty yhä enemmän sekä nykyisten että historiallisten populaarityylien kautta. Ehkä monien nykykuulijoiden maku vastaa paremmin rahvaan kuin hoviaateliston normeja, joka tapauksessa barokkiaikana musiikissa vaikutti yhtä jyrkkä säätyjako kuin yhteiskunnassakin. Huilisti François Lazarevitchin johtama normandialaisyhtye Les Musiciens de Saint-Julien tarttuu levyllään rohkeasti englantilaiseen populaariperinteeseen, laulettuihin balladeihin ja kengän kantoja kopisteleviin kontratansseihin. Musiikki on enimmäkseen peräisin John Playfordin (1623-1686) The Dancing Masterin eri painoksista, nykyaikaiset sovitukset ovat Lazarevitchin. Levyllä kuultavia Henry Purcellin, Henry […]

Virtuaalirakkauden ongelmat eivät ole niin uusia kuin kuvittelisi. Ovidiuksen Metamorfooseissa Pygmalion veistää itselleen patsaan, joka Amorin henkiin herättämänä hurmaa kaunotar Galatheana. Bernard Shaw kirjoitti aiheesta näytelmän, josta Frederick Loewe sävelsi musikaalin My Fair Lady. Aihe kiinnosti myös 1700-luvun säveltäjiä, joita inspiroivat valistusajan ideat mekaniikasta ja sielusta. Jean-Philippe Rameaun Pygmalion sai menestyksekkään ensi-iltansa vuonna 1748 ja Georg (Jiri) Bendan samanniminen monodraama vuonna 1779. Rameaun pieni balettiooppera on tunnettu ja moneen kertaan levytetty teos, jossa kuvanveistäjän taltta […]

D ame Ethel Smyth (1858-1944) tuomittiin vankilaan hänen kivitettyään vuonna 1912 naisten äänioikeutta vastustaneen siirtomaaministerin ikkunaa. Leipzigin konservatoriossa opiskelleella sufragettisäveltäjällä oli siten omakohtaista kokemusta hänen säveltäessään ”vokaalisen sinfonian” The Prison (”Vankila”, 1930) ystävänsä Henry Bennet Brewsterin librettoon. Kyseessä ei ole protestisävellys vaan pohdiskeleva syväluotaus vapauden olemukseen. Bassobaritoni Dashon Burtonin Vankia kalvaa ahdistus ja epävarmuus, jota sopraano Sarah Brailey Hänen sielunaan rauhoittaa kuoron laajentaessa aihetta elämänviisaudella. Tekstissä on kankeutensa, mutta Smythin musiikki on ryhdikästä ja verkkaisuudessaankin […]

Tõnu Kõrvitsin You Are Light and Morning (2019) kasvaa vaivihkaa hiljaisuudesta. Italialaisen Cesare Pavesen (1908–1950) runoihin sävelletty teos on tunnelmaltaan jotain maallisen requiemin ja kantaatin välimaastosta. Alun Tu sei come un terra petaa elementit: maltilliset tempot, keinuva rytmi, molli ja tummasävyiset moodit sekä kontrapunktaalisten jousien harkitut riitasoinnut. Ilmaisun kiihtyessä kuorokin päätyy blue notea muistuttavaan ”kattoon” aivan kuin todellisuus palauttaisi tunnekuohusta maan tasalle. Runojen rakkaudenkiihko purkautuu runsaiksi metaforiksi, mutta Kõrvits ja kapellimestari Risto Joost kaivertavat sieltä […]

”Lasimaalaus”: Kalevi Aho: Lasimaalaus, Mikko Sidoroff: Rukoushuokauksia Neitsyt Marialle, Bengt Johansson: Pater noster, Olli Kortekangas: Three fiord sketches, Frank Havrøy: Salve Regina, Karin Rehnqvist: Sånger ur jorden, Juhani Komulainen: Niin paljon ohi. Kaari-ensemble, joht. Saara Aittakumpu. KAARICD2020 Kaari-ensemble on koonnut esikoislevylleen ydinohjelmistoaan. Vuonna 2008 perustettu naiskuoro on profiloitunut 1900-luvun ja aikamme musiikin lisäksi klassisromanttiseen ohjelmistoon. Raitoja silmäillessä mieleen tulee monille suomalaiskuoroille mieluinen kuulakas pohjoismainen modernismi, mutta kuulas ei nousekaan tämän levyn avainsanaksi. Sointi on juureva […]