Orkesterit ja konsertot

  K olmekymmentä vuotta sitten periodityylin kärkivaatimuksena olivat historialliset soittimet, mutta alan pioneereihin lukeutuva John Eliot Gardiner ei enää selvästikään usko, että historian totuus löytyy välineistä. Kuluneena aikana periodityylin tempot ja fraseeraukset ovat levinneet normiorkestereiden ohjelmistoon niin, että niistä on tullut valtavirtaa. Gardiner levytti Schumannin sinfoniat Orchestre Révolutionnaire et romantiquen periodisottajien kanssa 1990-luvulla, nyt hän tulkitsee ne livenä Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa ja selviytyy liehuvin lipuin. Tempojen ohella LSO:n vibratoton jousisointi, patarumpujen kovat kapulat ja äkäisesti […]

  A merikkalainen Harry Partch (1901–1974) teki jo nuorena pesäeron klassisen musiikin instituutioon. Oman mikrotonaalisen viritysjärjestelmänsä ohella hän rakensi mittavan kokoelman soittimia musiikkinsa esittämiseen. Kölniläisen Ensemble Musikfabrikin uutuuslevy esittelee kolme 2010-luvun sävellystä Partch-soittimille. Sampo Haapamäen Heritagen uteliasta kokeilunhalua sekä musiikkiteatterimaisuuksia sisältävä pintaestetiikka kätkee alleen kompleksimman tapahtumarikkauden, joka suorastaan anelee uudelleenkuuntelua, kun kaikkeen kiehtovaan ei ehdi tarttua kerralla. Vieraskulttuurista tunnelmaa on myös Martin Smolkan Wooden Cloudsissa, jossa riipivän valittava orkesterisoittimien ja parin valikoidun Partch-soittimen nouseva ele […]

  B erliinin filharmonikot on julkaissut omalla merkillään ainutlaatuisen Brucknerin sinfonioiden paketin kahdeksan kapellimestarin konserteista. Siinä on yhdeksän cd-levyä, kaksi Blu-ray videota ja yksi Blu-ray audio. Kaikki äänitykset on tehty 2000-luvulla. Herbert von Karajan ja Daniel Barenboim ovat levyttäneet jo aiemmin sinfoniat saman orkesterin kanssa, eikä muistakaan vaihtoehdoista ole pulaa. Ainakin yhdessä suhteessa uutuusjulkaisu kuitenkin voittaa kaikki: formaattien määrässä ja äänen laadussa, joka etenkin Blu-ray audiossa on häikäisevä kirkkaudessaan ja syvyydessään. Kaikki tulkinnat ovat erinomaisia […]

  Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ja sen sisällä toimiva Kokkola-kvartetti ovat uutuuslevytyksellään tehneet historiaa kunnioittavan teon. Anders Chydenius (1729–1803) oli paitsi Kokkolan kirkkoherra ja vapaakaupan pioneeri, myös musiikinystävä, jonka pappilan nuottikokoelmaan sisältyi ajan eurooppalaisia hittejä orastavan porvariston kapellin soitettavaksi. Nyt näistä nuoteista on koottu perioditietoisuutta kunnioittava kokoelma. Levyn mukana tulee kiitettävä läjä tietoa konserttitoiminnasta Chydeniuksen pappilassa, mikä luo mainion kuvan ajan hengestä. Harmi siis, että pääosin klassismin alkupuoleen sijoittuvat, Mozartin läpimurtoa edeltäneet teokset eivät ole sävellyksellisesti kovin […]

  Messiaen ei ollut luontainen orkesterisäveltäjä, ja urkuritausta kuuluu selvästi 1930-luvulla syntyneistä teoksista. Ensimmäisenä valmistui ”Unohdetut uhrilahjat” (Offrandes oubliées), jonka kolmessa osassa soivat 22-vuotiaan säveltäjän katolisen maailmankuvan elementit, Risti, Synti ja Ehtoollinen. Seuraavana vuonna sävelletty Le tombeau resplendissant (”Loistava hauta”) kaivaa viimeisen leposijan Messiaenin nuoruudelle. Uruille myöhemmin sovitettu L’Ascension vuodelta 1933 kuvaa neljässä meditaatiossaan ylösnousemuksen ihmettä. Paljon myöhäisempi on lyhyt Un sourire, Mozartin 200-vuotismuistolle vuonna 1989 sävelletty lempeä ”Hymy”. Paavo Järvi ja Zürichin Tonhalle-orkesteri eivät […]

  L utoslawskin sinfonioiden hyvistä levytyksistä ei ole varsinaisesti pulaa. Säveltäjä itse on johtanut niissä sekä puolalaisorkestereita että Berliinin filharmonikkoja, Antoni Witin Naxos-sarja ja Esa-Pekka Salosen Los Angelesissa tekemät levytykset ovat erinomaisia. Mutta yhdessä suhteessa RSO:n ja Hannu Linnun Ondine-sarja voittaa kaikki: äänityksen laadussa ja soiton terävässä selkeydessä. Ote on pureva ja esittelevä, jokainen detalji kuuluu. Laura Heikinheimon tuottamilla levyillä äänitys on yhtä aikaa sekä avara että kirkkaasti erotteleva. Ikään kuin kuulija astuisi kapellimestarin paikalle […]

  H ans Werner Henze (1926-2012) oli sodanjälkeisen saksalaisen musiikin suuri lupaus, joka ajautui sivuraiteelle radikaalien mielipiteidensä takia. Sen vuoksi hän muutti Saksasta Italiaan, Ischian saarelle, myöhemmin myös Sansibariin. Suomessa hän vieraili Avantin Suvisoitossa 1996, mitä sellisti Anssi Karttunen Wergon levytekstillä lämpimästi muistelee. Suvisoittoon jätti jälkensä myös säveltäjäkapellimestari Oliver Knussen (1952-2018), jonka tarkkaavaisesta, mutta ymmärtävästä taiteesta levy myös kertoo. Henzen musiikissa modernismi yhdistyi estottomaan fantasiaan ja aistillisuuteen, jotka tuottivat yllättäviä yhdistelmiä ja sävellysotsikoita. Heliogabalus Imperatoria […]

  Francesco Geminiani sommitteli konserttonsa opettajansa Corellin esimerkin mukaisesti ja vei niiden avulla italialaisbarokin mukanaan Englantiin vuonna 1716. Geminianin concerto grossot ovat barokin perusohjelmistoa, mutta silti niitä kuulee konserteissa tai levylläkin harvoin. Ymmärrän myös niitä, jotka eivät välttämättä halua kahlata kokonaista kahdentoista konserton opusta läpi, ja heille tämä kahdeksan konserton valikoima neljästä eri opuksesta tarjoaa oivan poikkileikkauksen Geminianin taiteesta. ”Villimieheksi” (Il Furibondo) luonnehdittu italialaissäveltäjä käyttäytyy näissä teoksissa paremmin kuin Vivaldi omissaan, mutta konserttimestari Mami Hirasaki […]

  S ellisti Sheku Kanneh-Mason voitti ensimmäisenä tummaihoisena muusikkona vuonna 2016 BBC:n Vuoden nuori muusikko -palkinnon. Sitä juhlittiin aikanaan levyttämällä Shostakovitshin ensimmäinen sellokonsertto ja sen ympärille sovitettu kimara pikkukappaleita. Samaa reseptiä tarjotaan nyt Elgarin sellokonserton kanssa. Konserton Kanneh-Mason tulkitsee lempeästi, hieman pidättyvästi, mutta kauniilla laulavalla saundilla. Osansa etäisestä vaikutelmasta antaa Lontoon sinfonikkoja johtava Simon Rattle, joka ei lietso huipentumiin liiemmälti tunnetta. Jacqueline Du Prén legendaarisen levytyksen rinnalla kaikki kalpenee, mutta Kanneh-Masonin klassisemmassa näkemyksessä on omat […]

    Carl Philipp Emanuel Bach: Sinfonia e-molli Wq 178, Sellokonsertto a-molli Wq 170. Johann Sebastian Bach: Klaveerikonsertto BWV 1052, Sinfonia kantaatista Die Himmel erzählen die Ehre Gottes BWV 76. Johannes Rostamo, sello, Luca Guglielmi, cembalo, Orfeus Barock Stockholm. Alba ABCD 448. B erliinin vanhan musiikin akatemia on vuosien varrella osoittautunut oivalliseksi oppaaksi Carl Philipp Emanuel Bachin oikukkaaseen, mutta eleganttiin musiikkiin. Muistan ajan, jolloin periodioboen sointi saattoi palauttaa mieleen hammaslääkärikäynnin, mutta Xenia Löfflerin mehevästi soiva […]

  O n viisas veto sijoittaa Mozartin sulokas C-duuri-pianokonsertto nro 21 levylle ennen dramaattista d-molli-konserttoa nro 20. Oveluutta on rakentaa silta teosten väliin samoihin aikoihin valmistuneen Don Giovanni -oopperan alkusoitolla. Alkusoitossa on helvetin lieskoja kuvastava johdanto ja koominen päätaite, joilla Gabor Takacs-Nagy ja Manchesterin Camerata demonstroivat levyn vastakkaisia tunnelmia. Jean-Efflam Bavouzet on samalla viivalla orkesterin ja etenkin sen puhaltimien kanssa, poimien konsertoista tukuittain hiveleviä yksityiskohtia. Bavouzet’n tulkinnoissa konsertot on veistetty eri puista. C-duuri-konsertto on ilmava […]

  G ershwinin “Sinistä rapsodiaa” markkinoitiin alkujaan “modernin musiikin kokeiluna”, jossa ensi kertaa yhdistettäisiin jazz ja konserttimusiikki. Varhaiset taltioinnit, säveltäjä mukaan luettuna, ottivat lähtökohdakseen 1920-luvun hilpeän jazzmeiningin, mutta myöhemmät esitykset ovat usein kallistuneet filharmoniseen suuntaan. Siitä ei ole pelkoa Iiro Rantalan ja Bremenin Kamarifilharmonian tulkinnassa, jossa Gershwinin musiikki kuulostaa uunituoreelta. Spontaanista klarinettiglissandosta alkaen tulkintaa luonnehtii jazzikas vapaus. Teoksen anarkistinen rakenne innoittaa Rantalaa kekseliäisiin ja persoonallisiin vetoihin, jotka eivät lipsu ulos tyylilajista. Orkesterin konserttimestari Antti Tikkanen […]