Orkesterit ja konsertot

Karol Szymanowski: Overture op. 12, Witold Lutoslawski: sellokonsertto, neljäs sinfonia. Gautier Capucon, sello, ja Polish National Radio Symphony orchestra, joht. Alexander Liebrich. Accentus Music ACC30388.   Karol Szymanowski: sinfonia no. 2, Witold Lutoslawski: Livre, Musique funébre. Polish National Radio Symphony orchestra, joht. Alexander Liebrich. Accentus Music ACC 30349. Katowicesta on kehittynyt melkoinen musiikkikeskus. Siellä toimii Puolan Kansallinen radio-orkesteri, joka on saksalaisen Alexander Liebrichin johtajakaudella kohottanut tasoaan ja profiiliaan jopa yli Varsovan orkesterien. Siellä on myös […]

Wonderland. Grieg: pianokonsertto a, Lyyrisiä kappaleita ja osia Peer Gyntistä. Alice Sara Ott, piano, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Esa-Pekka Salonen. Deutsche Grammophon 479 4631. Alice Sara Ott soittaa Griegiä levyllä, jonka nimi on Wonderland. Pianistin etunimestä huolimatta heppoiset ovat linkit minkään sortin ihmemaan, Griegin Lyyristen kappaleiden, Peer Gyntin ja a-molli-pianokonserton välillä. Musiikki on kuitenkin hyvää. On helppo nauttia Ottin kovaotteisesta reippailusta jopa huvittavan uhmakasta soolokadenssia myöten. Konserton todellinen sankari on silti Esa-Pekka Salosen johtama Baijerin radion […]

Alberto Ginastera: Estudios sinfonicos, Glosses sobra temes de Pau Casals, Jubilum, Concerto per corde. Deutsches Symphonie-Orchester Berlin, johtajana Arturo Tamayo. Capriccio C5271. 100-vuotisjuhliaan viettävän Alberto Ginasteran (1916-1983) musiikista muistetaan yleensä Estancia- ja Panambi-balettien väkevät latinalaisrytmit, mutta 1960-luvulla hänestä kuoriutui modernistinen uusekspressionisti. Ginastera siirtyi uuteen ilmaisuun enemmän uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta kuin minkäänlaisten periaatepäätöksien seurauksena. Sen vuoksi hänen modernistisissa teoksissaan on tuore ja dramaattinen jännite, joka saa 1967 syntyneet Sinfoniset etydit kuulostamaan kiinnostavilta. Ginastera tutkii teoksessa erilaisia […]

Anton Bruckner. Sinfonia nro 8. Kölnin WDR sinfoniaorkesteri, johtajana Jukka-Pekka Saraste. Hänssler Profil PH16061. Kölnin radion sinfoniaorkesterilla on uljas, mm. Günter Wandin levytyksissä todistettu Bruckner-perinne. Sen kuulee myös yhteistyössä nykyisen ylikapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen kanssa, jossa Brucknerin kahdeksas sinfonia liikehtii laivastotermein enemmän ketterän hävittäjän kuin majesteetillisen risteilijän tavoin. Alle 75 minuutin kestollaan Sarasteen tulkinta kuuluu kaikkein ripeimpiin, mikä lataa esityksen beethoveniaanisella taisteluhengellä. Kölniläisten soitossa on voimallinen tunnelataus, joka kuuluu leimuavassa jousisoinnissa. Teoksen arkkitehtuuri ei kuulosta yhtä […]

Bela Bartók: Ihmeellinen mandariini, Tanssisarja, Kontrasteja. Philharmonia Orchestra, joht. Esa-Pekka Salonen. Yefim Bronfan, piano, Zsolt-Tihamer Visontay, viulu, Mark van de Wiel, klarinetti. Signum Classics SIGCD466. Esa-Pekka Salonen ottaa luulot pois jo heti Ihmeellisen mandariinin alussa: Philharmonia Orchestran sivistyneen ja pehmeäsointisen brittikuoren alta paljastuu villieläin. Se ärjyy ja kirkuu kuin viimeistä päivää, eikä kyse ole vain volyymistä vaan karaktääreistä. Kuultavilla on Bartókin koko balettimusiikki. Siinä on teatterillista kauhutunnelmaa ja eteenpäin vievää liikettä, jota ei säveltäjän itse […]

Carl Philip Emanuel Bach: sellokonsertot a, B ja A. Nicholas Altsaedt, sello. Arcangelo, joht. Jonathan Cohen. Hyperion. C.P.E. Bachin radikaaliutta ja ”tunteellisen” tyylin draamallisuutta on muotia korostaa – joskus jopa yliyrittämiseen asti. Tuntuu, kuin tehtäisiin yllätyksellisiä tehoja ja jyrkkiä kontrasteja itseisarvona sen sijaan, että musisoitaisiin vapautuneesti. Kyllä C.P.E:n originaalisuuteen uskoisi vähemmälläkin. Itseään säveltäjän sijaan etualalla pitävästä otteesta kärsii hieman myös saksalaissellisti Nicholas Altsaedt, niin taitavaa kuin soitto onkin.    Heti a-molli-konserton alussa saa ihastella ammuttuna säntäilevien […]

Sergei Prokofjev: Pianokonsertot nro 1, 3 ja 4. Olli Mustonen, piano. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1244-2 Radion sinfoniaorkesterin ja Olli Mustosen laaja Prokofjev-yhteistyö on nyt tallentumassa pianokonserttojen kokonaislevytykseksi, jossa ensimmäisenä ovat vuorossa konsertot 1, 3 ja 4. Mustonen ja Hannu Lintu profiloivat jokaisen konserton onnistuneella tavalla yksilöksi: kolmannessa korostuu vahvasti Prokofjevin särmikäs ja piruileva puoli, kun taas ensimmäinen on tempoiltaan totuttua laveampi ja hellyttävän aurinkoinen. Neljäs, vasemmalle kädelle sävelletty konsertto soljuu linjakkaan […]

Dmitri Shostakovitsh: Viulukonsertto nro 1. Aleksandr Glazunov: Viulukonsertto. Nicola Benedetti, viulu, Bournemouthin sinfoniaorkesteri, johtajana, Kirill Karabits. Decca 478 8758. Skotlantilaisviulisti Nicola Benedetti ennätti opiskella Yehudi Menuhinin opissa ja voitti 2004 BBC:n Vuoden nuori muusikko -kilpailun. Nuorten naisten viuluvirtuoosien kaartissa Benedetti on ollut kaikkein pop-henkisin ja Dolce & Gabbanan iltapukuineen myös filmaattisin. Soittaminen on tietysti eri juttu. Shostakovitshin ensimmäistä viulukonserttoa Benedetti lähestyy päättäväisellä intensiteetillä karttaen raastavinta kipua, mutta valaen Passacagliaan uljaasti liihottavia legato-kaarroksia. Viulu on otettu […]

Jón Nordal: Choralis, Adagio, Længnetti, Epitafion, Leiðsla. Islannin sinfoniaorkesteri, johtajana Johannes Gustavsson. Ondine ODE 1282-2. Jón Nordal (s. 1926) on islantilaisen musiikin grand old man ja maansa merkittävin orkesterisäveltäjä sitten Jon Leifsin (1899-1968) Nordal opiskeli ensin kotimaassaan ja toisen maailmansodan jälkeen Sveitsissä Walter Freyn ja Willi Burkhardin johdolla. Hänen läpimurtonsa tapahtui Hindemithin ja Bartókin hengessä sävelletyn musiikin merkeissä, mutta näissä Johannes Gustavssonin ja Islannin sinfoniaorkesterin esittämissä teoksissa vuosilta 1973-1982 hän oli siirtynyt valtaosin atonaaliseen sävelkieleen. […]

Sergei Prokofjev: Viulukonsertot 1-2, Sonaatti sooloviululle. Vadim Gluzman, viulu, Eestin Kansallinen sinfoniaorkesteri, johtajana Neeme Järvi. BIS-2142 sacd. Ukrainalainen Vadim Gluzman on venäläisen viulukoulun verevä edustaja, joka on ladannut konserttotulkintoihinsa suurta saundia ja suoraa puhetta. Hänen levytyksensä Prokofjevin viulusonaateista jokin aika sitten onnistui hyvin, mutta saman säveltäjän viime aikoina paljon levytetyissä viulukonsertoissa vaikutelma on vähän ronski.  Ensimmäisen konserton scherzon ja toisen finaalin atleettinen taituruus on tarttuvaa, mutta hitaiden osien runoutta hän ei aina tavoita. D-duuri-konserton finaali […]

Prokofjev: Sinfoniat 4 (vuoden 1947 versio) ja 7 sekä vaihtoehtoinen finaali 7. sinfoniaan. Bergenin filharmoninen orkesteri, joht. Andrew Litton. BIS-2134. Nyt epäilyttää. Taas BIS, taas Bergenin filharmonikot ja jälleen yksi tilastomerkintä Prokofjevin sinfonioista loppumattoman levykatalogin jatkeeksi? Onneksi ei! Prokofjevin neljäs on kuultu varmasti voimallisemmin, riipaisevasti rähjäisemmin ja autenttisemmin, mutta nyt ulkomusiikillinen rappioromantiikka neuvostoviitteineen on korvattu viimeistellyllä yhteissoitolla ja dynaamisilla vaihteluilla aivan äärimmilleen. Vetävä sykkeisyys saa allekirjoittaneen niskan nykimään luonnollisessa ja tarkkaan perustellussa tempossa. Verkkainen makeilu tuo […]

Erich Wolfgang Korngold: viulukonsertto, Benjamin Britten: viulukonsertto. Vilde Frang, viulu ja Frankfurtin radion sinfoniaorkesteri, joht. James Gaffigan. Erato 82564600913. Korngoldin ja Brittenin viulukonsertot ovat samalta sota-ajalta, vuosilta 1945 ja 1939, mutta niiden suhde ympäristöön ei voisi olla vastakohtaisempi. Korngoldin reaktiona oli eskapismi, kun pasifisti Britten taas kuuntelee päättyneen Espanjan sisällissodan kaikuja. Korngoldin konserttoa haukuttiin aikanaan ”Hollywood-konsertoksi”, ja onhan siinä melodista makeutta ja elokuvallisuutta. Silti soiva lopputulos riippuu paljon soittajasta, ja Vilde Frang onnistuu objektiivisella mutta […]