Konsertti- ja Ooppera-arviot

Meidän Festivaalin suosituimpia tilaisuuksia ovat perinteisesti olleet konsertit Tuusulanjärven legendaarisissa taiteilijakodeissa. Ainola myydään yleensä pikavauhtia loppuun, ja myös viereinen Suviranta pullisteli yleisöä torstaisessa konsertissa. Ainola ja Ahola ovat museoita, mutta Eero Järnefeltin Suviranta on yhä suvun omassa käytössä, ja elämän merkit tekevät vierailusta yksityisemmän kokemuksen. Talon isäntä Juhani Kolehmainen toivottaa konserttivieraat tervetulleiksi ja pahoittelee mahdollista kuumuutta. Onneksi taiteilijan ateljeehuone on korkea, joten ilmaa riittää niin musiikille kuin hengittämiseen. Valtava takaikkuna tuo valoa ja vehreää puutahratunnelmaa. […]

  Savonlinnan oopperajuhlien tämän vuoden uutuus, Verdin Otello, on tyypillistä linna-antia: ohjauksellisesti hampaatonta mutta musiikillisesti ja tilaelämyksenä komeaa – kunhan katsojalla on onnea pääosan esittäjän kunnon suhteen. Mustasukkaisuutensa pauloihin vähitellen hirttäytyvä Otello on kieltämättä kova pala tenorille kuin tenorille, sillä ilmaistavana on valtava tunteiden skaala, ja äänen täytyy taipua sankarillisesta kalskeesta ja pelottavista raivonpuuskista epävarmuuden ja psyykkisen hajoamisen tilaan – ja toki kerran myös romanttiseen kauneuteen.   Näkemässäni esityksessä (19.7.) Kristian Benediktin ääni takertui kurkkuun ja […]

Kanadalaispianisti Angela Hewittin resitaali Meidän Festivaalilla veti salin täyteen ja suut hymyyn. Konserttitila, Kallio-Kuninkalan pieni, latoon rakennettu sali oli tähän intiimiin ja tarkkaan kuuluvaan kokemukseen oivallinen. Bachin kaksiäänisissä inventioissa jokainen sävel kaikui salissa terävästi ja rytmisen tarkasti. Flyygelin kannesta heijastuvista Hewittin kasvoista kuvastui päättäväisyys ja keskittyminen, myös puhdas nautinto soittaa, mitä oli kuulokokemuksen ohella ilo seurata. Pianisti vaihteli innokkaasti osasta toiseen, rauhoittaen edellisen lopun ja käyden sitten käsiksi seuraavaan. Beethovenin Myrsky-sonaatissa etenkin ensimmäinen osa jäi […]

Meidän Festivaali otti tietoisen riskin asettaessaan Pekka Kuusiston johdolla tämän kesän teemakseen monimerkityksellisen ”Vaiheessa”. Festivaaliviikon rungon muodostavat taiteilijavieraiden luomat vaihekokonaisuudet, jotka on paloiteltu ympäri konserttitarjontaa ”jatkuu ensi numerossa” -tyyliin. Konsepti on ongelmallinen. Jo annostelu turhauttaa: mieluummin kuulisi koko paketin kerralla. Lisäksi näissä kokonaisuuksissa vaihe-teemaa on tulkittu lähes yksinomaan historiallisina kertomuksina: on nykyjongleerauksen, jousikvartetin ja moniäänisen kitaran historiallisia vaiheita. Meidän Festivaalin mittapuulla tällaiset sivistävät repertuaariretket tuntuvat vähän arkisilta. Vaihe-ajatuksen rikkaammat assosiaatiot – keskeneräisyys, avoimuus, liike, hetket, […]

Viime kesänä kaksikymppisiään juhlinut Sastamala Gregoriana sai tänä vuonna Finland Festivalsin jakaman Vuoden festivaali -tittelin. Tunnustus edellyttää tapahtumalta paitsi laatua myös kykyä luoda nahkaansa, ja Pirkanmaalla järjestettävä vanhan musiikin festivaali vastasi vaatimukseen tuomalla nyt ensi kertaa konsertteihinsa uutta musiikkia rinnastettuna menneiden vuosisatojen avantgardeen, kuten 1300-luvun alun tai 1500–1600 -lukujen vaihteen musiikillisiin uudistuksiin. Teemaa esimerkillisti ensi kertaa Suomessa vieraillut nuori brittiläinen lauluyhtye The Marian Consort, joka on erikoistunut renessanssipolyfonian ja uuden musiikin yhdistämiseen. Yhtye tilaa ahkerasti […]

Cembalisti-näyttelijä Elina Mustonen toi Shakespearen naishahmot tämän juhlavuonna näyttämölle. Vajaan tunnin mittainen esitys Her Infinite Variety tutkaili näytelmäkirjailijan naishahmoja yhdistämällä näiden monologit virginaalimusiikin säveliin. Monille nykyään tuntematon virginaali on Shakespearen aikainen cembalosoitin, jolla tuolloin musisoivat etenkin naiset, mukaan lukien itse kuningatar Elisabet I. Ajan kuluessa cembalo jätti kooltaan pienemmän sisarsoittimensa varjoonsa, mutta oli kiehtovaa kuulla sitä nyt. Soittimen muuten täysin cembalomainen ääni ja normaali viritys sisälsi myös tonaliteetiltaan matalavireisempiä säveliä, jotka elävöittivät 1500-lukumaista kokemusta. ”] […]

VIDEO: Igudesmanin & Joon ratkaisu lukemattomia pianisteja jo kauan vaivanneeseen ongelmaan; miten soittaa Rahmaninovia pienillä käsillä. ”And now – Mozart!” Igudesman & Joo Musikaalinen koomikkoduo Igudesman & Joo tuli esitellyksi kesäkuun Rondossa yhtenä taidemusiikin omaperäisimmistä kehittäjistä. 12. heinäkuuta heidän esityksensä A Little Nightmare Music avasi puolestaan Jyväskylän Kesän konserttisarjan. Yhteenvetona konserttikokemuksesta voin sanoa: hauskaa oli. Taidemusiikin puoleen kumartava, ja samalla sille sekä itselleen irvaileva koomikkopari toi sketseissään esiin muun muassa muusikon ammatin ominaisuuksia. Lempeää kyytiä […]

Avantin Suvisoiton kolmannen päivän ilta oli turboahdettu ja samalla maistuva. Avanti!-orkesteri sai Suvisoittonsa tämänkertaisen taiteellisen suunnittelijan Dima Slobodenioukin mukana tietenkin hänen kontaktinsa ja ohjelmamausteensa. Porvoolaiseen kesäperinteeseen tutustunut yleisö tuntee jo hyvin paljon genresiltoja. Slobodenioukin itse johtama kolmannen illan konsertti näytti, että kesällä voi tehdä jotain eri tavoin kuin tyypillisissä sinfoniakonserteissa. Kun espanjalainen Camerata Flamenco Project nousi lavalle, rusketusraidoista tai muista aurinkomokista ei ollut tietoakaan. Määritelmiä väistelevä esiintyminen sekä ilman Avantia että sen kanssa sai yleisön […]

Ranskan Baskimaasta tulevan Malandain Ballet Biarritzin Tuhkimo sai katsojan hyvälle tuulelle. Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla esitetty, Prokofjevin musiikkiin tehty esitys ei rönsyillyt eksessiivillä lavakoristuksilla tai ylpeillyt hienoilla puvuilla, vaan keskittyi siihen, mihin baletissa pitääkin: tanssiin. Kokoonpanon notkea yhteistyö sai toteutuksen rullaamaan eteenpäin. Tanssin elekielellä tunteensa ilmaiseva Miyuki Kanein Tuhkimo oli juuri niin herkkä ja hyväsydäminen, kuin sadussa alunperinkin. Hyvä haltijatarkummi, haltijajoukko ja muut hahmot toivat eläväisyyttä koreografiaan. ”]Daniel Vizcayo oli arvokkaana prinssinä prinsessansa arvoinen. […]

Grigori Sokolov Musiikkitalossa 14.6. Schumann, Chopin. Grigori Sokolovin konsertit tuntuvat noudattavan samanlaista kaavaa, jossa on jopa hartaudenharjoituksen piirteitä. Pianisti saapuu lavalle ilmeettömänä kivikasvona ja uppoutuu omiin maailmoihinsa meedion lailla. Osaston lopussa lyhyt kumarrus ja ulos – muu kommunikointi ei ole tarpeen kuin koskettimiston välityksellä tapahtuva. Yleisö on kuitenkin pelissä mukana kuin kunnon kirkkokansa ja osaa odottaa lopussa palkinnoksi pitkää ylimääräisen settiä. Niin vuosi sitten kuin myös nyt niitä saatiin kuusi: viisi Schubertia ja yksi Chopin. […]

BartolomeyBittmann progressive strings vienna on uuden ajan musiikkituttavuus. Viulua sekä mandoliinia soittava Klemens Bittmann ja sellisti Matthias Bartolomey olivat nyt ensi kertaa Suomessa, ja pieni ujous tuntui ehkä siksi lavalta yleisöön päin. Molemmat ovat silti klassisen musiikin saralla pitkään kunnostautuneita itävaltalaismuusikoita, jotka päättivät lähteä yhdessä uusille poluille. Duon musiikki yhdistää eri soitto- ja musiikkityylejä sekä laulua – eräs tuttavani luulikin heidän levyään sattumalta kuullessaan, että studiossa oli soittajia vähintään tuplasti enemmän. Neubau – Uudisraivaajat -esitys […]

Shakespearen kuolemasta tänä vuonna kuluneet 400 vuotta ovat poikineet erikoisluomuksia myös musiikin puolella. Fantasiamainen Myrsky sai Suomalaiselta barokkiorkesterilta yhdistelmäesityksen, kun kaksi eri aikakauden teosta vuorottelivat samassa konsertissa Riihimäen Kesäkonserttien lavalla. Britti Henry Purcell (1659–1695) sävelsi oman versionsa näytelmämusiikista 1600-luvun jälkipuolella, tosin nykyään teoksen arvellaan olleen osin tai kokonaan hänen oppilaansa John Weldonin (1676–1736) työtä. Kaija Saariahon (1952–) roimasti modernimpi The Tempest Songbook valmistui vuonna 2004. Siinä missä Purcellin (tai Weldonin) sävelet asettuivat luontevasti perinteisemmälle teatteri- […]