Tragediasta tuli farssi Turussa
Cavalleria rusticana ja Pajazzo Åbo Svenska Teaternissa. Cavalleria rusticana ja Pajatso ovat tuttuakin tutumpi oopperapari, jotka on sävelletty ihan erillisinä, itsenäisinä teoksina, mutta joiden esittäminen yhdessä on laajasti vakiintunut käytäntö. Tämän mukaisesti ohjauksessa pyritään sangen usein nivomaan nämä kaksi yhteen jollain tavoin, yleensä lavastuksen kautta eli kumpikin tarina tapahtuu samassa kylässä. Joka tapauksessa oopperat tunnetaan Mascagnin ja Leoncavallon teoksina, aina siihen saakka, että harva edes tietää oopperoiden libretistejä. Siksi minusta on suuren mittakaavan harhalaukaus, […]
Arvio: Wagneria perinteisenä satuna
Tampereen Oopperan versio Richard Wagnerin Lentävästä hollantilaisesta pitäytyi teoksen sadunomaisissa piirteissä ja käytti hyväkseen perinteisiä keinovaroja. Vanhassa on vara parempi – aavelaivat, aarteet, kummituskapteenit, kiroukset sun muut eivät mitenkään välttämättä kaipaa päälle liimattua symbolisointia, ja vanhakantainen tarinankerronta jättää silti monenlaisia mahdollisuuksia erilaisiin tyylittelyihin ja puhtaasti esteettisiin ratkaisuihin. Alkusoitto näytti suunnan. Varsin tavanomaisesti näkyvillä oli myrskyävää merta, jota kuitenkin katseltiin kuin säröytyneen lasin läpi, ikivanhassa, kulahtaneessa maalauksessa. Lavastus ja puvut jatkoivat sovinnaista linjaa: laivat olivat laivoja, […]
Savonlinnan uudistettu Taikahuilu on ajattelemaan paneva satu
W.A. Mozart: Taikahuilu. Uusintaohjaus August Everdingin version pohjalta Erik Söderblom. Musiikin johto Sakari Oramo. Ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla 4.7. 250 000 katsojaa, 50 vuoden esityskausi – tosin taukoineen – , lähes tulkoon sama näyttämökuva ja puvut. On sellaisessa oopperatuotannossa osuttu maaliin. Oopperajuhlien johtaja Martti Talvela (1972-1979) hoveineen kykeni tavoittamaan sen, mitä suomalainen jälleenrakennuksesta selvinnyt sukupolvi perheineen halusi kesäjuhlillaan nähdä ja mitä kansainvälistyvälle yleisölle kannatti tarjota. Satua ja kaunista musiikkia, saksalaisella pieteetillä ja kulttuurihistoriallisella näkemyksellä toteutettuna. […]
Arvio: Ooppera ja sirkus kohtasivat vain paikoittain
Oopperalla ja sirkuksella on paljon yhteistä: vahvasti tyylitelty ja irreaalinen kerrontatapa, mahdollisuus hyödyntää alitajuisia asioita narratiivin logiikan ohi sekä tietysti taituruuteen liittyvä lumo. Tässä puhun erityisesti nykysirkuksesta, jossa punaista lankaa luodaan hahmojen lisäksi kokonaisvaltaisella visualisoinnilla ja jätetään eläinten kiusaaminen sikseen. Sirkus ja ooppera ovat kuitenkin vain harvoin kohdanneet onnistuneesti. Esimerkiksi 20 vuoden takaisessa Dario Fon Kansallisoopperaan ohjaamassa Rossinin Matka Reimsiin -oopperassa sirkustemput aluksi piristivät mutta sitten osoittivat irrallisuutensa. Kansallisoopperan syyskauden lopun vallanneessa CircOperassa oli lupaavat […]
Viulukilpailun finaali alkoi huikeilla esityksillä
Sibelius-viulukilpailujen ensimmäinen finaalikonsertti Musiikkitalossa pe 27.5. klo 18:30. Dmytro Udovychenko, Inmo Yang, Diana Adamyan, Yesong Sophie Lee. Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Anna-Maria Helsing,. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Dima Slobodeniouk. Sibelius-viulukilpailujen ensimmäisessä finaalikonsertissa kuultiin pakollisen Sibeliuksen viulukonserton lisäksi valinnaisina konserttoina Beethovenia ja Nielseniä – eli teoksia viulukaanonin ytimestä ja myös virkistävästi sen laitamilta. Viulukilpailuissa ollaan ikuisuuskysymyksen äärellä: Mitä kilpailuissa itse asiassa arvostetaan, millainen on lopulta viulistin ihannekuva? Valinta voittajasta on vaikea paitsi siksi, että kaikki finalistit ovat […]
Elinan surma on soljuvaa melodraamaa
Arvio: Elinan surma -ooppera. Ensi-ilta Mikkelin Mikaelissa, 4.3. 2023. Säveltäjä Oskar Merikanto, libretto Jalmari Finne. Kapellimestari Erkki Lasonpalo, ohjaaja Markku Pölönen. Elinan surmassa ei lähdetty kikkailemaan, vaan annettiin musiikin, rakkauden, mustasukkaisuuden ja vihan puhua puolestaan. Täysromanttinen Elinan surma on Oskar Merikannon toinen ooppera ja saanut ensi-iltansa 1910. Se on kuitenkin harvinaisuus. Etelä-Savon musiikkiteatteri- ja oopperayhdistys ESMO on apurahan turvin restauroinut partituurin ja tuotanto on itäsuomalaista yhteistyötä. Tarina perustuu kalevalamittaiseen balladiin, mutta muistuttaa Euroopassa jo […]
Kaunolaulun juhlaa Turussa
Bel canto, ”kaunis laulu”, ei ole vain 1800-luvun italialaisten säveltäjien, Rossinin, Bellinin ja Donizettinoopperoihin liittyvä tyylinmääre vaan myös laulutapa, jossa tiivistyvät pitkän melodian kannatteluun, taiturillisuuteen ja tunneilmaisuun liittyvät ihanteet barokin ajalta alkaen. Se tarkoittaa myös tervettä laulutapaa, jossa melodiat ja kuviot liitävät taianomaisesti, helppouden illuusiolla. Onnistuessaan siitä tulee kuulijalle selittämätön hyvän olon tunne. Tämä toteutui upeasti Turun musiikkijuhlien konsertissa, kun bel canto -tenorien kuningas Juan Diego Florez vihdoin pääsi esiintymään monien koronan takia tehtyjen siirtojen […]
Viulukilpailun finaaliin tulee kova taso
Sibelius-viulukilpailussa oli keskiviikkona korkeatasoinen, viimeinen välieräpäivä: Peräti puolet silloin soittaneista viulisteista jatkaa kilpailua finaaliin. He ovat amerikkalaiset Yesong Sophie Lee ja Nathan Meltzer ja ukrainalainen Georgii Moroz. Samoin finaalissa jatkavat kolme maanantaina välieräohjelmansa soittanutta: armenialainen Diana Adamyan, ukrainalainen Dmytro Udovychenko ja korealainen Inmo Yang. Finaalit kuullaan Musiikkitalossa perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Keskiviikon avasi kilpailun kuopus, yhdysvaltalainen Yesong Sophie Lee, joka siis jatkaa finaaliin. Inhimilliset virheet kuuluvat elävään musiikkiin: heti alussa hermojen kestävyyttä koeteltiin pianistin aloituksen […]
Orkesteri ja tanssijat loistivat Stravinsky-illassa
Arvio: Stravinsky-ilta Kansallisbaletissa 19.4. Petrushka ja Kevätuhri, koreografiat Johan Inger ja Goyo Montero. Musiikinjohto Rumon Gamba. Igor Stravinskyn säveltämät baletit kuuluvat jokaisen varteenotettavan balettiseurueen ohjelmistoon, koska ne asettavat yhtäläisen korkeita vaatimuksia tanssille ja musiikille ja päivittävät Sergei Djagilevin kokonaistaideteoksen ideaa uusien sukupolvien tulkittavaksi. Kansallisbaletin lähtölaukaus uudessa talossa 1994 oli komea: Kevätuhrin alkuperäisversion rekonstruktio ja Jorma Uotisen Petrushka. Sittemmin Tero Saarisen Petrushka nähtiin hänen oman seurueensa vierailuna, mutta uusia versioita näistä klassikoista Kansallisbaletti ei ole tehnyt […]
Nousiko Mikkelin musiikkijuhlat Gergijevin varjosta?
Arvio: Mikkelin musiikkijuhlat, Mikaeli 7.7.2022. Lontoon Philharmonia, joht, Santtu-Matias Rouvali, sol. Bruce Liu, piano, Adam Baldych, viulu, Equilibrium-jousikvartetti. Helmikuussa 2022 Euroopan rajat tutisivat. Samalla lähes 30 vuotta toiminut Mikkelin musiikkijuhlat koki elämänkaaressaan ratkaisevan käänteen. Eteläsavolainen klassisen musiikin festivaali päätti yhteistyön pitkäaikaisen taiteellisen johtajansa, kapellimestari Valeri Gergijevin kanssa. Päätös tuskin oli helppo, mutta se tehtiin omatuntoa kuunnellen. Pitkään ja avoimesti Vladimir Putinin toimia tukenut kapellimestari kieltäytyi tuomitsemasta Venäjän sotaisaa hyökkäystä Ukrainaan. Euroopan musiikkimaailma ei voinut […]
Musiikin ajan torstaina tutkittiin identiteettiä – ja annettiin palaa täydellä teholla
Arvio: Musiikin aika, Viitasaaren teatteri 7.7.2022. ICTUS. Romitelli, Mancianti, Reiter, Saunders, Harrison. Arvio: Musiikin aika, Viitasaari Areena 7.7.2022. International Ensemble Modern Academy, James Baker, kapellimestari. Hilli & Jokela (ekS), León, Oder-Tamimi, Venables. Tänä vuonna Musiikin ajan keskivaihe pulppuaa runsautta, kun konsertteja on jopa kolmesta neljään kappaletta päivässä, alkaen Viitasaaren teatterilta ja pyörien vaihtelevasti siitä joko kirkkoon tai Viitasaari Areenaan. Festivaalin kolmantena päivänä kolmiloikan avasi brysseliläinen nykymusiikkiyhtye ICTUS, jossa lyömäsoittaja Gerrit Nulens oli joutunut hyppäämään […]
Kaunosieluinen pianisti hurmasi, mutta orkesteri oli pettymys
Arvio: Jan Lisiecki, piano ja Academy of St. Martin in the Fields Piano Espoon konsertissa Tapiolasalissa 29.10. Mozart, Beethoven. Kanadalainen Jan Lisiecki on noussut nuorten pianistien tähtikaartiin, mutta ei niinkään telaketjutekniikalla kuin kaunosieluisella ja elegantilla soittotyylillään. Hän on sukujuuriltaan puolalainen, mikä ei tietenkään tee hänestä hyvää Chopin-pianistia, mutta juuri Chopin-tulkinnoillaan ja levytyksillään hän on saanut maineensa. Lisieckin ote klaviatuuriin on luonnollinen ja laulavasti helmeilevä, ja musiikki hengittää hänen käsissään vapautuneesti. Tämä teki hänen vuoden […]