Konsertti- ja Ooppera-arviot

  Pjotr Tshaikovskin Patarouvaa on sanottu oopperoista pietarilaisimmaksi. Siinä soivat keisarillisen kaupungin kuvat, vastakohtaiset tunteet, pelihimon pyörre ja klassismin kulttuuri. Toinen puoli on yksilöpsykologinen: säveltäjä samastui vahvasti sen päähenkilöön, ulkopuolisena suurkaupungin kujilla harhailevaan ja rakkaudesta unelmoivaan Hermaniin. Savonlinnan oopperajuhlien uudessa tuotannossa pietarilainen henki on kyllä läsnä, mutta kovin syvälle yksilödraaman riipaisevuuteen siinä ei päästä. Musiikillisesti se on silti tasokas ja näyttämöllisesti värikäs, aina spektaakkelimaisuuteen asti. Jere Erkkilän ohjaus sijoittuu 1800-luvun loppuun. Jani Uljaksen lavastus luo […]

  Musiikin ajan toiseksi viimeinen päivä tarjoili kaksi kattausta moneen suuntaan laajentunutta esitystaidetta, joiden väliin istuutui ”perinteisempi” konserttikäytäntö. Tanskalainen harmonikkataiteilija Andreas Borregaardin iltapäiväisen soolokonsertin Solo Act kaikki teokset olivat viime vuonna kantaesitettyjä, ja jokainen niistä teki irtioton ”tavanomaiseen” musiikkiesitykseen erilaisilla keinoilla, oli se sitten teatteri-ilmaisua, videotaidetta tai interaktiivista, yleisöä osallistavaa toimintaa.  Jennifer Walshen (s. 1974) SELF-CARE alkoi välittömästi Borregaardin astuessa teatterisaliin sisään, ennen kuin edes aplodeja ehdittiin antaa: yleisö aisti esitysroolin olevan jo päällä. Itse harmonikansoitto […]

Musiikin ajan keskiviikon 4.7. kaksi konserttia lähestyivät nykymusiikkia eri kulmista, tarjoten perspektiiviä sen moninaisuuteen. Iltapäiväkonsertissa Viitasaaren seurakuntatalolla kuultiin soolo- ja triomusiikkia vailla kummempaa elektroniikkaa, kun taas iltakonsertti Viitasaaren teatterilla sisälsi sampleja, visuaalisia elementtejä, monikanavanauhoja, elektronisia ohjaimia ja poikkeavia soittimia. Kuitenkin molemmat konsertit keskittyivät temaattisesti pitkälle erilaisiin ajatuksiin vuoropuhelusta tai sen puutteesta. Iltapäivän Double Bodies –konsertin esiintyjillä, kölniläisen Ensemble Musikfabrik –ryhmän jäsenillä, oli ässänä hihassa kaksoiskellovasket: Marco Blaauwin trumpettiin, Christine Chapmanin käyrätorveen ja Melvyn Pooren eufoniumiin […]

Aleksanterin teatterissa tänä viikonloppuna nähtävä Opera Box -tuotanto Rigoletto tekee mieli hahmottaa jatkona toisaalta kaksi vuotta sitten samassa paikassa esitetylle Don Giovannille että syksyllä Sibelius-Akatemian oopperan tuottamalle Falstaffille. Kaikki kolme ovat Ville Saukkosen ohjauksia, ja sekä Don Giovanni että Rigoletto toimivat ikään kuin epävirallisina lopputöinä Sibelius-Akatemian oopperaopinnoissa yhteen hitsautuneille ensembleille. Rigolettossa lauloi juuri valmistunut oopperaluokka, jonka opintojen viimeinen tuotanto Falstaff oli ollut. Komediallinen teos oli oiva portti Verdin maailmaan. Nyt oltiin tositoimissa. Rigoletton solistikaarti oli saatu laadukkaasti […]

Matti Salmista on syytä tulla kuuntelemaan kun vielä voi. Yli 70-vuotiaana Salminen jaksaa edelleen painaa, mutta koskaan ei tiedä milloin upea ura tulee lopulliseen päätökseensä. Nyt loppu tuntui häämöttävän kaukana. Täysi katsomo sai nauttia bassotaiteesta Tapiola Sinfoniettan konsertissa, joka oli rakennettu kehystämään Salmisen unohtumatonta hahmoa. Mozartin kahta konserttiaariaa pohjusti vauhdikas balettimusiikkikokonaisuus Idomeneo-oopperasta. Tämä oli oiva valinta, sillä etenkin baletin käynnistävä verevä chaconne on Mozartia loistokkaimmillaan. Tapiola Sinfonietta esitteli Ville Matvejeffin innostamana parasta wieniläisklassistista osaamistaan: sen […]

Suurimuotoisuus on nykymusiikissa melko epätavallista. Osittain kyse on esteettisistä ratkaisuista ja etenkin aiemmin tradition karistamisesta, osittain taas taidemaailman tämänhetkisestä tuotantologiikasta. Hatunnoston ansaitsevat siis toimijat, jotka tohtivat tilata myös laajempia kokonaisuuksia. Helsingin kamarikuoro teki rohkeasti muistaessaan Suomen sisällissodan päättymisen 100-vuotispäivää tunnin mittaisella tilausteoksella – nykyaikaisella a cappella -requiemillä. Ratkaisuun oli epäilemättä vaikuttanut se, että kantaesittäessään kaksi vuotta sitten Alex Freemanin Shakespeare-aiheisen tilausteoksen A Wilderness of Sea HKK oli huomannut amerikkalaissyntyisen Freemanin taidon hallita suurta kuorosointia ja […]

Baijerin radion sinfoniaorkesteri tarjosi Musiikkitalossa sellaista orkesterisoiton hurmaa, ettei se jäänyt toiseksi edes pari viikkoa sitten Tampereella esiintyneille Wienin filharmonikoille. Kapellimestarin ja orkesterin suhde oli baijerilaisilla jopa tiiviimpi. Muusikot seurasivat ylikapellimestariaan Mariss Jansonsia intuitiivisella reaktioherkkyydellä, ja yhteinen suunta tuntui koko ajan niin maukkaissa yksityiskohdissa kuin suurissa kaarroksissa. Wieniläiset käyttävät pelkkiä vierailijoita, ja Daniel Hardingin pikalennätys Tampereelle ei tarjonnut yhtä harmonista yhteistä pulssia – vaikka soiton taso sinänsä huippua olikin. Vaikka baijerilaisten ohjelma oli kevyempi sikäli, että […]

Kapellimestarivaihdosten piirileikki osui nappiin. Kun Radion sinfoniaorkesterin eilisen Bernstein-konsertin kapellimestari Leonard Slatkin peruutti tulonsa, paikalle hyppäsi James Gaffigan, joka itse puolestaan oli kaksi viikkoa sitten estynyt RSO-keikastaan perhetapahtuman vuoksi. Tuolloin tilalle saatiin Taavi Oramon RSO-debyytti. Nyt taas tuntui siltä, ettei juuri kukaan olisi voinut sopia paremmin 100-prosenttiseen Bernstein-kattaukseen kuin amerikkalaiskapellimestari Gaffigan, jonka lyhyt varsi, mieletön jalkatyö ja letkeät liikkeet olivat kuin Bernsteinia itseään. Kapellimestarilegendan ja säveltäjä Leonard Bernsteinin 100-vuotisjuhlavuosi olisi hyvin voitu kuitata vaikkapa amerikkalaisen […]

Kun Kansallisbaletin ensi-ilta Les Nuits – Yölliset tunnit alkoi, pelästyin: ei kai vaan taas tule metoo-kohua. Vähiin puetut naiset kylpevät hamamin höyryissä raukean ambient-musiikin säestämänä – kuin suoraan Ingres’n maalauksesta  Turkkilainen kylpylä. Sitten rosvojoukko hyökkää ja alkaa riepotella heitä. Tuotannon aiemmissa esityksissä oli videoiden perusteella enemmän yläosattomuutta, nyt sitä on vähän karsittu. Aika perinteiseksi ja esineellistäväksi naisen rooli tässä orientaalisten aistifantasioiden kavalkadissa joka tapauksessa jää. Heidän tehtävänsä on asemoida ruumistaan toinen toistaan viettelevimpiin asentoihin hämyisän valaistuksen […]

On monia erinomaisia orkestereita mutta ei yhtään Wienin filharmonikkojen veroista – silloin kun kaikki palaset lonksahtavat kohdalleen, inspiraatio syttyy ja perinne herää henkiin. Työteliäät, identiteetistään tietoiset ja oopperamontussa hengittämään oppineet muusikot soittavat aina hyvin, mutta aina ainutlaatuisuuden kynnys ei ylity. Olen kuullut heiltä myös rutiinikeikkoja. Tampereen vierailulla orkesteri syttyi Daniel Hardingin johdolla loisteliaaseen roihuun ja sai yleisön ponnahtamaan heti pystyyn Mahlerin viidennen sinfonian päätyttyä. Reaktio oli  luonnollinen: matka pimeydestä valoon toteutui huikeana orkestraalisena näytelmänä, jossa positiivinen […]

Maria-vesper Kaapelitehtaan Pannuhallissa Zodiakin ja Helsingin barokkiorkesterin yhteistyönä. Musiikinjohto Marianna Henriksson, koreografia Anna Mustonen. Cembalisti Marianna Henrikssonin ja koreografi Anna Mustosen yhteistyönä syntynyt Maria-vesper on elämyksellisimpiä musiikin ja tanssin kohtaamisia pitkään aikaan. Claudio Monteverdin samannimiseen kokoelmaan perustuva teos levittäytyy Pannuhallin korkeassa tilassa yhteisölliseksi kokemukseksi, jossa kurkotetaan kohti aistillista halua ja henkisyyttä. Raja niiden väliltä katoaa, aivan kuten Monteverdillä maallinen rakkaus ja Pyhän neitsyen ylistys yhdistyvät. Jo asetelma luo edellytykset monenlaisten asioiden sulautumiseen. Yleisö istuu ympärillä, ja […]

Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri saivat levittäytyä koko fyysiseen ja taiteelliseen täysmittaansa, kun ne soittivat peräkkäisinä päivinä kaksi sinfonisen musiikin mammuttia samalta wieniläisen taiteen auringonlaskun ajalta. Schönbergin sinfoninen runo Pelléas ja Mélisande (1903) ja Mahlerin yhdeksäs sinfonia (1909) ovat kuitenkin tekijöidensä elämässä vastakkaisia. Schönbergille myöhäisromanttinen monsteri oli nuoruuden umpikuja, jonka jälkeen oli pakko löytää jotain uutta. Mahlerin viimeinen sinfonia taas oli taiteen summaus ja hyvästijättö. Schönbergin 45-minuuttinen teos tuntuu melkein kestoaan pidemmältä, sillä se on […]