Konsertti- ja Ooppera-arviot

Huippuorkestereista mikään ei ole päässyt uhkaamaan Wienin filharmonikkojen ikonista asemaa uudenvuoden Strauss-konsertin tarjoajana, mutta monet yrittävät vastinetta. Berliinin filharmonikot on saanut sovittua uudenvuodenaaton gaalalleen laajan levityksen elokuvateattereihin, ja lähetyksiä on myös Suomen Finnkinossa eri paikkakunnilla. Konsertti kuullaan paikan päällä kolmena päivänä. Torstaisen esityksen perusteella sitä sopii suositella varauksetta myös aaton leffa-anniksi. Sen pihvinä kuultu venäläisen tähtipianistin Daniil Trifonovin esitys Rahmaninovin kolmannesta pianokonsertosta oli ilmiömäinen. Trifonov vahvisti asemiaan nuorten pianistien kärjessä tuoreella Listz-levyllään (arvio uudessa Rondossa), […]

Pitskun Kulttuurikirkon sympaattinen esiintymistila on yksityiskodin ja kulttuurikeskuksen yhdistelmä, entinen kyläkirkko, joka ehti 1900-luvulla olla myös mm. epilepsiayhdistyksen hallussa sekä toimia kiuastehtaana. Tänä syksynä kokeellisen musiikin Tulkinnanvaraista-konserttisarja ja nimenomaan sen residenssiyhtye UMUU ovat vierailleet Kulttuurikirkossa. Konserttisarjan helmassa toimivan UMUU:n tarkoituksena on täydentää sarjan tarjontaa ns. historiallisen avantgarden, 1900-luvulla sävellettyjen, sarjan filosofiaan sopivien ja valtavirrasta poikkeavien teosten esityksillä. Painopisteitä ovat olleet amerikkalainen avantgarde ja minimalismi. Tulkinnanvaraista-konserttien nokkamies Juho Laitinen seuraa johdonmukaisesti omaa fokustaan: valitut tekijät, teokset […]

Elektroakustisen musiikin yhtye defunensemble vankensi tänä syksynä asemaansa nykymusiikkikentässä perustamalla oman konserttisarjan. Paikaksi valikoitui kaksi vuotta sitten perustettu uusi esitystila WHS Teatteri Union, joka tarjoaa muun muassa visuaalista teatteria ja kinokonsertteja. Perinteisistä musiikkiympyröistä vapaa esiintymispaikka voimistaa defunensemblen kokeellista profiilia. Musiikkitalon linnakkeesta irtaantuminen ja toisiin taidekonteksteihin siirtyminen on myös omiaan tuomaan uudenlaisia yleisöjä. Defunensemble etsiytyy tietoisesti irti perinteisistä taidemusiikkileimoista. Se on hienoa, sillä nykytaidemusiikkia kumpuaa myös muista kuin klassisista konteksteista, eikä kokeellisella musiikilla useinkaan ole lajimääritelmää. […]

Parhaimmillaan sävellyksen tulkitseminen on säveltäjän kanssa keskustelemista. Tämä näkökulma sai vahvan ulottuvuuden, kun 100-vuotisjuhlavuottaan viettävän Einar Englundin (1916–1999) pojantytär, viulisti Meri Englund esitti isoisänsä kamarimusiikkiteoksia. Oli selvästi aistittavissa, että hän vuorovaikutti edesmenneen sukulaisensa kanssa. Einar Englund olisi tänä vuonna ansainnut paljon suurempaakin näkyvyyttä musiikkitarjonnassa. Onneksi Tapiola Sinfonietta oli panostanut kaksiosaiseen juhlavuosipakettiin: orkesterin konserttimestarina toimiva Meri Englund soitti eilen viulukonserton, ja nyt hän oli orkesterin kamarimusiikkisarjan konseptin mukaisesti kutsunut kokoon muusikkoystäviä ohjelmassaan sinfonikkona tunnetun Englundin kamarituotannon kova ydin. […]

Helsingin kaupunginorkesterin kaudella on selvä Ranska-fokus, mutta hieman huomaamattomammin yhtä suurella volyymilla sitä hallitsevat venäläiset säveltäjät Tshaikovskista Stravinskiin. Molemmat juonteet olivat läsnä perjantaikonsertissa, jossa päädyttiin Rahmaninovista Musorgskin kautta Messiaeniin. Väliin sujahti Barberin Adagio. Mikään sillisalaatti ei silti ollut kyseessä vaan vaikuttavan tunnepitoinen nousu kuoleman synkkyydestä rauhaan ja ikuisuuteen. Teemallisuus on hieno tapa hakea vaihtelua perinteiseen ohjelmakaavaan. Kun teokset kytkeytyvät toisiinsa, tässä konsertissa vielä erityisen vahvaksi jatkumoksi, erilliset sävellykset kasvavat ja saavat uutta merkityksellisyyttä. Esimerkiksi alkusoittona […]

Richard Wagnerin Lentävä hollantilainen on nykyohjaajan unelma tai painajainen: siihen on pakko löytää jokin uutta luova ratkaisu, sillä eihän tarina meriä kiertämään kirotusta miehestä ja hänet uhrautuvalla rakkaudellaan pelastavasta Sentasta näköissatuna toimi. Kömpelyys ja sovinismi vaanivat koko ajan, kuten Savonlinnan oopperajuhlilla on todettu. Teosta on tulkittu Sentan unena jo Harry Kupferin 1970-luvun Bayreuth-versiosta alkaen: Hollantilainen on pelkkä hallusinaatio. Siinä päästään askeleen psykologisempaan suuntaan, mutta eihän ideaa voi loputtomasti voi toistaa. Ja mitä tehdä lopun lunastuskuolemalle? […]

Einojuhani Rautavaaran jouluaiheinen kamariooppera Tietäjien lahja syntyi säveltäjän läpimurtokaudella 1990-luvun alussa. Se toteutettiin n. 45-minuuttisena televisio-oopperana, jonka Yle esitti jouluna 1996. Amerikkalaiskirjailija O. Henryn 1800–1900-lukujen vaihteessa kirjoittamaan novelliin perustuva ooppera sijoittuu Rautavaaran lapsuusmaisemiin 1920-luvun Kallioon, eikä sen karhea realismi vastannut odotuksia koko perheen joulutarinasta. Teos on ollut unohduksissa lukuunottamatta australialaisella festivaalilla 2010 toteutettua englanninkielistä konserttiversiota. Rautavaaran johdolla aikoinaan opiskellut Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professori Markus Lehtinen on kaivanut hienon tv-oopperan esiin ja tuonut sen ensimmäistä kertaa näyttämölle. […]

Tänä vuonna Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri on juhlinut satavuotista taivaltaan: virallisessa juhlakonsertissa toukokuussa rymisi Lindbergin Kraft, ja nyt juhlinta päätettiin Lotta Wennäkoskelta tilattuun orkesteriteokseen. Kantaesitys oli perjantaina Lahden Ristinkirkossa, ja lauantaina konsertti toistettiin Musiikkitalossa. Wennäkosken uutuus Sedecim kruunasi orkesterin kauden, sillä sen lisäksi että teos kiinnittyi vaikuttavasti orkesterin satavuotisuuteen, se osoittautui poikkeuksellisen vahvaksi suomalaiseksi nykyorkesteriteokseksi. Kun Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri aloitti toimintansa sata vuotta sitten, suomalainen yhteiskunta otti edistysaskelia suursodan riehuessa Euroopassa, ja modernistiset taidevirtaukset avarsivat pientä maata. Wennäkoski […]

Itävaltalainen Martin Grubinger on lyömäsoittimien tähti, yhtä aikaa alkukantainen shamaani, moderni showmies että syvällinen musiikillinen ilmaisija. Hän kykenee kokonaisvaltaisilla esityksillään tavoittamaan ihmisiä yli musiikkityylien lokerojen. Salaisuus on paitsi soiton virtuositeetissa ja vauhdikkuudessa myös halussa kommunikoida ihmisten kanssa. Hänellä on Saksassa mm. oma tv-show. Avoimuus ja positiivisuus välittyy myös hänen esityksissään, jotka ovat paitsi musiikillisia niin myös visuaalisia elämyksiä. Hyvin harvoin Helsingin Musiikkitalon yleisö on noussut seisomaan normaaleissa orkesterikonserteissa. Edellinen kerta taisi olla Lang Lang, ja […]

Hampaat kalisevat ja lumi narskuu riitasointisessa, hälypitoisessa sävelkuvassa, joka voisi hyvin olla modernia musiikkia. Mutta ei: kyseessä on tuttuakin tutumpi Vivaldin Vuodenajat. Vaatii muusikoilta rohkeaa heittäytymistä, jotta sen aikanaan radikaali kuvausvoima pääsee esiin koko hätkähdyttävyydessään ja sysää sivuun klassikon turvallisuuden. Näin tapahtui Suomalaisen barokkiorkesterin ja loistavan viulusolistin Sergei Malovin perjantaisessa esityksessä Ritarihuoneella. Malovissa on annos paganinimaista velhoutta.Hän on huikea sävelmaalari, jonka tulkinnassa tuli esiin myös elämänkierron ja luonnon raadollisuus. Hurtti huumori ja pittoreski maalauksellisuus kävivät […]

Suomen Solistiyhdistyksen konsertit ovat hyvä lisä pääkaupunkiseudun kamarimusiikkitarjontaan, ja niihin on vieläpä vapaa pääsy. Yhdistyksen konserttisarjaan valitaan esitykset muusikoiden ehdotusten perusteella, ja ohjelmat ovat näin ollen harkittuja, selkeästi jonkin teeman ympärille kiertyviä. Syksyn toiseksi viimeisessä konsertissa Status Ensemble -pianokvintetti esitteli kiinnostavan teosvalikoiman aiheenaan säveltäjien muista musiikkikulttuureista ja -tyyleistä imemät vaikutteet. Boccherinin, Blochin, Milhaud’n sekä kantaesityksestä vastanneen Eero Hämeenniemen sävellysten aiheena ei silti ollut tyylilainailu, vaan pikemminkin teokset heijastelivat syvemmällä tasolla säveltäjiensä monisyisiä taustoja. Luigi Boccherinin […]

Mikä harras hiljaisuus lankesikaan, kun Hannu Lintu laski kätensä Mahlerin kolmannen sinfonian loputtoman tuntuisen päätössoinnun jälkeen. Passioesityksistä tuttu pitkä äänettömyys ja sen jälkeen räjähtäneet aplodit osoittivat, kuinka hengellinen tunnelma kolmannen sinfonian finaalissa vallitsee. Musiikinhistorian pisimmäksi sinfoniaksi kutsuttu teos oli kuljettanut meitä lähes kaksi tuntia ja kasvanut harvinaisen intensiiviseksi elämykseksi. Kolmas sinfonia todentaa Mahlerin kuuluisan lausahduksen, että sinfonian tulee sisältää koko maailma. Panteistiset luontovisiot vaihtuvat teoksen edetessä sisäisiksi uskonnollis-filosofisiksi kokemuksiksi, mutta sekaan mahtuu myös roppakaupalla leikkisyyttä […]