Arvio: RSO syöksyi syksyyn oopperaorkesterina
Alkavalla kaudella Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri kilvoittelevat ohjelmiensa kiinnostavuudella. Molemmat tarjoavat poikkeuksellisen jännittävän konserttikauden. Huomenna Susanna Mälkki johtaa ensimmäisen konserttinsa HKO:n ylikapellimestarina tarjoten tujakan cocktailin, jossa kerrostuvat Ligeti, Sibelius, Saariaho, Lindberg ja Ravel. Eilen RSO ja Hannu Lintu avasivat kautensa näyttävästi Wagnerin Valkyyrian ensimmäisellä näytöksellä. Oopperaesitys muodosti jatkumon kevätkauden päättäneeseen konserttiin, jossa Violeta Urmana lauloi Brünnhildenä Jumalten tuhon loppukohtauksen: nyt Karita Mattila Sieglindenä, Simon O’Neill Siegmundina ja nousevaa Wagner-uraa tekevä Mika Kares Hundingina […]
Juhlaviikot 2016: Simón Bolívar -orkesteri tanssahteli nousevalla kaarella
Helsingin juhlaviikkojen tämän vuoden orkesterivieras, Gustavo Dudamelin johtama Simón Bolívar -sinfoniaorkesteri on eteläamerikkalaisella elämänilollaan jo vuosia levittänyt kaivattua vastatuulahdusta kansainvälisessä orkesterimaailmassa. Tuskin mikään muu orkesteri nostattaa yhtä vilpitöntä faniutta kuin tämä Venezuelan ylpeys ja maan ainutlaatuisen musiikkikasvatusjärjestelmän vuorenhuippu. Orkesteri tuli symbolisesti täysi-ikäiseksi ja muutti nimensä nuoriso-orkesterista Venezuelan Simón Bolívar -sinfoniaorkesteriksi vuonna 2011, mutta edelleen soittajisto on hyvin nuorekasta. Musiikkitalossa heitä oli vastassa täysi katsomo, jossa vilahteli useita Venezuelan lippuja. Orkesteri vieraili edellisen kerran Helsingissä Juhlaviikoilla […]
Juhlaviikot 2016: Lang Lang valloitti
Salintäyteinen yleisö osoitti seisaaltaan suosiotaan Lang Langille RSO:n konsertissa Juhlaviikoilla. Kiinalaistähti soitti ruhtinaallisesti kaksi hyvin erityyppistä pianokonserttoa, Beethovenin neljännen ja Prokofjevin kolmannen, ja molemmat tulkinnat valloittivat. Nuoren Lang Langin soittoa moitittiin usein showmaiseksi hurjasteluksi, ja kun hän alkoi löytää musiikista syvällisempiä asioita, moitittiin niiden tähdentelevästä esiin tuomisesta. Kummallakaan kritiikillä ei ollut pohjaa torstaisessa konsertissa. Tai oikeastaan kyllä näitä elementtejä soitossa oli: Prokofjevissa hän hurjasteli ja Beethovenissa viivyskeli, mutta raamien puitteissa ja osana personallista ja […]
Arvio: Ooppera seilasi Naxokselta Ithakalle
Muutaman päivän sisällä Helsingissä on koettu kaksi omaehtoista oopperatuotantoa, jotka ammensivat antiikin maailmasta. Eilen ensi-iltansa saanut, ensimmäistä kertaa Suomen oopperalavoilla koettu Monteverdin Odysseuksen kotiinpaluu (1640) kertoo Homeroksen sankarin kuuluisan tarinan, kun taas lauantaina, maanantaina ja tiistaina esitetty Richard Straussin Ariadne auf Naxos (1912) on leikkisä teos teoksessa -musiikkiteatteria, jossa mytologisen sankarittaren yksinäisyyteen tunkee rempseä komediaseurue. Molemmat tuotannot olivat Ville Saukkosen ohjaamia, ja saarella kun oltiin, molemmissa heiteltiin rantapalloja – ei tosin samoja! ”] Ariadne auf Naxos sopi […]
Arvio: Tanskalainen tuulahdus kuoromaailman huipulta
Ritarihuoneella on meneillään todelliset pohjoismaisten huippukuorojen kokoontumisajot, kun The Nordic Choir Expedition -tapahtuma perjantaina saapui Helsinkiin. Kyseessä on pohjoismainen kuorofestivaalien sarja, jossa ammattikuorot Norjasta, Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista kutsuvat toisensa esiintymään. Helsingin tapahtuma on samalla osa Euroopan ammattikamarikuorojen verkoston Tenson vuotuista festivaalitoimintaa ja ensimmäinen Tenso Days -festivaali Suomessa. Tänään konsertoivan Helsingin kamarikuoron lisäksi tapahtumassa vierailivat Tenson oma projektikuoro Tenso Europe Chamber Choir, Eric Ericsons Kammarkör, Det Norske Solistkor sekä Ars Nova Copenhagen, joka piti konserttinsa […]
Arvio: Voitokas paluu
Osmo Vänskän johtaman Minnesotan orkesterin Lahden-konsertissa riitti latausta, ja soittajisto todisti päässeensä kriisien jälkeen takaisin etniselle tasolleen ja sen ylikin. Päällimmäiseksi jäi mieleen vahva yhteishenki: kukaan ei sooloillut, vaan kollektiivinen päämäärä oli kaikilla kirkkaana. Aiemmilta vierailuilta ja levytyksistä tuttu kurinalaisuus oli tallella, mutta tähtäin oli silti muualla kuin tämän todistelussa. Konsertti alkoi amerikkalaisen Steven Stuckyn Rapsodioilla, joka kävi aluksi soitinryhmien taitojen esittelystä: puhaltimien lutoslawskimainen yölintujen kuoro, vaskien mureat sointupylväät ja jousten hyväilevät pinnat. Tilanteet […]
Juhlaviikot 2016: Liedistä tuli elokuvamusiikkia
Joku saattaa harmitella, että kun Florian Boesch nyt saatiin Suomeen laulamaan liediä, miksi yleisölle ei tarjottu täysipainoista perusresitaalia, jossa itävaltalaisen huippubaritonin lied-taito olisi ollut parhaiten koettavissa. On totta, että Topi Lehtipuun aloitteesta syntynyt, Boeschin ja Toni Puurtisen suunnittelema suomalaisen elokuvan ja saksalaisen liedin kollaasi ei tuonut esiin lied-taiteen tyypillisiä puolia. Uudenlainen konsepti mahdollisti kuitenkin kiinnostavan taidekokemuksen, jossa Boeschin tulkitsijuus tuli suorastaan korostetusti esiin. Erilaisten oivallusten, ei peruselämysten, tarjoaminen onkin Juhlaviikkojen tehtävä. ”] Vuosi sitten […]
Juhlaviikot 2016: Avajaisilta tulvi yli äyräiden
Eilen käynnistyneiden Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin tarjonta on tänä vuonna piskuinen muttei laiha: taiteellinen johtaja Topi Lehtipuu on halunnut korostaa taiteidenvälisyyttä, ja reipasta yhdistelyä riitti festivaalin avanneessa Kuriton kesäyö -konsertissa. Juhlaviikkojen kaltaisen festivaalin tehtävänä on juuri mahdollistaa yhteistyötä ja uusia avauksia. Yleisöä kestittiin nyt erilaisten elementtien runsaudella ja vaihtelulla jopa siinä määrin, että kokonaisuus tuntui täyteen ahdetulta: uusia teoksia, näyttämöllistä katutanssia, tajunnantyhjentävää ekologista minimalismia ja eksistentiaalista räppiä yhdistettynä turbo-orkesteriin. Oli kaunis ajatus laittaa […]
Arvio: Nauru raikaa surujen läpi
Carnivalisque BRQ Vantaassa Pyhän Laurin kirkossa 8.8. Kansan- ja taidemusiikin välinen raja on vanhemmassa musiikissa veteen piirretty viiva. Italialainen ensemble Micrologus havainnollisti Vantaan barokkimusiikin festivaalilla sitä, miten tyylirajat liukuvat välimerellisessä hengessä. Ohjelmassa oli 1500-luvun Commedia del’arte -ilottelua, jonka kansanomaiset sävelmät saivat myös hienostuneita muotoja. Tarkoitan lähinnä sitä, miten moni laulu moniäänisine kudelmineen kuulosti yli vuosisataa myöhemmältä madrigaalilta ja miten aistikkaasti helisevät kieli- ja jousisoittimet (erilaiset harput, luutut, dulcimer, viola da braccio ja gamba) henkistävät […]
Arvio: Hartaille sätkijöille tuhahti akustista mannaa
Toista kertaa järjestettävä Eloa-festivaali kietoutuu jälleen erikoisiin esityspaikkoihin, kaduntallaajan osallistamiseen ja tanssiin. Tapahtuma pyysi avoimella haasteella aivan keneltä tahansa hipstercredoja eli aikamme uskontunnustuksia pieninä sävellyksinä. Tiistaina 2. elokuuta paikalla tilataideteos Öljysäiliö 468:n konsertissa Itä-Helsingissä ollut Tatu Tamminen, hurahditko sinä johonkin? Kun sain tietää pari viikkoa ennen konserttia, että haastesävellyksiä piti yhtä lukuun ottamatta nyhtää erikseen järjestäjien lähipiiriltä, olin vähän harmissani. Esitysten hetkellä tausta unohtui. Haasteeseen tarttuivat Karhulevyt (Juuso Raunio ja Matias Riikonen), Kari Kriikku, Miika […]
Arvio: Taiteilijakodissa musiikki tulee lähelle
Meidän Festivaalin suosituimpia tilaisuuksia ovat perinteisesti olleet konsertit Tuusulanjärven legendaarisissa taiteilijakodeissa. Ainola myydään yleensä pikavauhtia loppuun, ja myös viereinen Suviranta pullisteli yleisöä torstaisessa konsertissa. Ainola ja Ahola ovat museoita, mutta Eero Järnefeltin Suviranta on yhä suvun omassa käytössä, ja elämän merkit tekevät vierailusta yksityisemmän kokemuksen. Talon isäntä Juhani Kolehmainen toivottaa konserttivieraat tervetulleiksi ja pahoittelee mahdollista kuumuutta. Onneksi taiteilijan ateljeehuone on korkea, joten ilmaa riittää niin musiikille kuin hengittämiseen. Valtava takaikkuna tuo valoa ja vehreää puutahratunnelmaa. […]
Arvio: Perus-Otello toimi – riittääkö se?
Savonlinnan oopperajuhlien tämän vuoden uutuus, Verdin Otello, on tyypillistä linna-antia: ohjauksellisesti hampaatonta mutta musiikillisesti ja tilaelämyksenä komeaa – kunhan katsojalla on onnea pääosan esittäjän kunnon suhteen. Mustasukkaisuutensa pauloihin vähitellen hirttäytyvä Otello on kieltämättä kova pala tenorille kuin tenorille, sillä ilmaistavana on valtava tunteiden skaala, ja äänen täytyy taipua sankarillisesta kalskeesta ja pelottavista raivonpuuskista epävarmuuden ja psyykkisen hajoamisen tilaan – ja toki kerran myös romanttiseen kauneuteen. Näkemässäni esityksessä (19.7.) Kristian Benediktin ääni takertui kurkkuun ja […]