Konsertti- ja Ooppera-arviot

Johdettuaan vasta eilen Kansallisoopperassa Straussin Elektran viimeisen esityksen Esa-Pekka Salonen toi tänään Musiikkitaloon harvinaislaatuisen Stravinsky-kokonaisuuden, joka sivusi muuntautumiskykyisen säveltäjän eri tyylisektoreita. Konsertti oli jatkumoa Salosen syksyllä 2014 tekemälle RSO-vierailulle, jolloin kuultiin Tulilintu-baletti kokonaisuudessan. Nytkin pääosassa oli balettimusiikki, joka 1900-luvun alussa oli todellinen kokeellisuuden temmellyskenttä ja taiteelliselta statukseltaan jotain tyystin muuta kuin tänä päivänä. Stravinskyn myöhäiseen, dodekafoniseen kauteen kuuluva Agon-baletti (1957) on abstrakti tanssiteos, jossa sekoittuvat kreikankielisen, ottelua merkitsevän otsikon antiikkinen ylhäisyys, renessanssi- ja barokkitanssien mandoliinilla terästetty mutkattomuus sekä 12-säveljärjestelmän ja […]

Vuoden sisällä on julkaistu peräti kaksi laulutaidottomuudesta kertovaa elokuvaa, jotka tuovat kaikessa absurdiudessaan esille musiikin voiman. Juuri ensi-iltansa saanut Florence Foster Jenkins kertoo ”artistin” itsensä elämäkerrallisen tarinan. Foster Jenkins (1868–1944) oli rikas amerikkalainen perijätär, avokätinen taiteiden tukija, joka lauloi mielellään oopperaa kaikelle kansalle. Paitsi, ettei hän ei osannut laulaa. Eikä tiennyt sitä itse. Vuonna 2015 julkaistu Marguerite on puolestaan Xavier Giannolin ohjaama kuvitteellinen ranskalaiselokuva, joka sai inspiraationsa – mistäs muusta kuin Foster Jenkinsin tarinasta. Elokuva […]

Richard Straussin Elektra on sellainen ekspressionismin purkaus, että tulkitsijoiden houkutuksena on mässäillä sen hysterialla, kostonhimolla, väkivallalla ja musiikin silkalla voimalla. Edesmenneen mestariohjaaja Patrice Chéreaun ja Esa-Pekka Salosen yhteistyönä syntynyt tuotanto on merkittävä siksi, että se ei tyydy näihin yksinkertaistuksiin vaan rakentaa monitasoisen taideteoksen, jossa riittää myös inhimillisyyden vivahteita. Yhteistuotantoon on jokainen voinut jo ennen Suomen Kansallisoopperan esityksiä tutustua niin kantaesityksen dvd:ltä Aix-en-Provencesta kuin Metropolitanin elokuvaesityksissä. Tuli jo mieleen, mahtaako live-elämys enää purra – varsinkin kun apulaisohjaaja […]

Susanna Mälkki on sanonut haluavansa luoda ensimmäisestä kaudestaan Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina kuin ”koko vuoden mittaisen festivaalin”, ja se tuntuu: Mälkki on vienyt HKO:n ohjelmasuunnittelun aivan uudelle tasolle temaattisesti yhtenäisellä ja virkistävällä kausiohjelmallaan. Mälkin kauden eilen avannut konsertti oli kuin tarjotin täynnä pieniä maistiaisia tuleviin teemoihin: oli ranskalaista, eksotiikkaa, uutta musiikkia ja luovaa yhdistelyä. Erilaisia makuja sekoitteleva konsertti oli rohkea ratkaisu, ja Mälkki hallitsi mosaiikkimaisen kokonaisuuden vaikuttavan intensiivisesti. Ranskalainen ja ranskalaisvaikutteinen musiikki, niin impressionismin klassikot kuin harvinaisuudet ja uusi musiikkikin, ovat Mälkin […]

Syyskuun toisena perjantaina Helsingin tärkeät taidemusiikkihetket eivät rajoittuneet Susanna Mälkin innostusta herättäneeseen alkuun HKO:ssa. Muusikkojen liiton masinoima uusi G Livelab -klubi aloitti avajaisviikollaan myös klassisen osalta. Sellisti Markus Hohdin vahva auditiivis-visuaalinen esitys antoi lupauksen, että nyt niin sanotun vapaan esiintyjäkentän sekä yleisön etu otetaan tosissaan. Pursuavalla kulttuuritarjonnalla ja melatoniinilla on yksi yhteinen nimittäjä: oikea ajoitus, ettei homma mene sekaisin. G Livelab täräytti täyteläisen starttinsa juuri niille viikoille, kun keskustelu Musiikkitalon kesän tyhjyydestä nosti päätään uudelleen […]

  Alkavalla kaudella Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri kilvoittelevat ohjelmiensa kiinnostavuudella. Molemmat tarjoavat poikkeuksellisen jännittävän konserttikauden. Huomenna Susanna Mälkki johtaa ensimmäisen konserttinsa HKO:n ylikapellimestarina tarjoten tujakan cocktailin, jossa kerrostuvat Ligeti, Sibelius, Saariaho, Lindberg ja Ravel. Eilen RSO ja Hannu Lintu avasivat kautensa näyttävästi Wagnerin Valkyyrian ensimmäisellä näytöksellä. Oopperaesitys muodosti jatkumon kevätkauden päättäneeseen konserttiin, jossa Violeta Urmana lauloi Brünnhildenä Jumalten tuhon loppukohtauksen: nyt Karita Mattila Sieglindenä, Simon O’Neill Siegmundina ja nousevaa Wagner-uraa tekevä Mika Kares Hundingina […]

Helsingin juhlaviikkojen tämän vuoden orkesterivieras, Gustavo Dudamelin johtama Simón Bolívar -sinfoniaorkesteri on eteläamerikkalaisella elämänilollaan jo vuosia levittänyt kaivattua vastatuulahdusta kansainvälisessä orkesterimaailmassa. Tuskin mikään muu orkesteri nostattaa yhtä vilpitöntä faniutta kuin tämä Venezuelan ylpeys ja maan ainutlaatuisen musiikkikasvatusjärjestelmän vuorenhuippu. Orkesteri tuli symbolisesti täysi-ikäiseksi ja muutti nimensä nuoriso-orkesterista Venezuelan Simón Bolívar -sinfoniaorkesteriksi vuonna 2011, mutta edelleen soittajisto on hyvin nuorekasta. Musiikkitalossa heitä oli vastassa täysi katsomo, jossa vilahteli useita Venezuelan lippuja. Orkesteri vieraili edellisen kerran Helsingissä Juhlaviikoilla […]

  Salintäyteinen yleisö osoitti seisaaltaan suosiotaan Lang Langille RSO:n konsertissa Juhlaviikoilla. Kiinalaistähti soitti ruhtinaallisesti kaksi hyvin erityyppistä pianokonserttoa, Beethovenin neljännen ja Prokofjevin kolmannen, ja molemmat tulkinnat valloittivat. Nuoren Lang Langin soittoa moitittiin usein showmaiseksi hurjasteluksi, ja kun hän alkoi löytää musiikista syvällisempiä asioita, moitittiin niiden tähdentelevästä esiin tuomisesta. Kummallakaan kritiikillä ei ollut pohjaa torstaisessa konsertissa. Tai oikeastaan kyllä näitä elementtejä soitossa oli: Prokofjevissa hän hurjasteli ja Beethovenissa viivyskeli, mutta raamien puitteissa ja osana personallista ja […]

Muutaman päivän sisällä Helsingissä on koettu kaksi omaehtoista oopperatuotantoa, jotka ammensivat antiikin maailmasta. Eilen ensi-iltansa saanut, ensimmäistä kertaa Suomen oopperalavoilla koettu Monteverdin Odysseuksen kotiinpaluu (1640) kertoo Homeroksen sankarin kuuluisan tarinan, kun taas lauantaina, maanantaina ja tiistaina esitetty Richard Straussin Ariadne auf Naxos (1912) on leikkisä teos teoksessa -musiikkiteatteria, jossa mytologisen sankarittaren yksinäisyyteen tunkee rempseä komediaseurue. Molemmat tuotannot olivat Ville Saukkosen ohjaamia, ja saarella kun oltiin, molemmissa heiteltiin rantapalloja – ei tosin samoja! ”] Ariadne auf Naxos sopi […]

Ritarihuoneella on meneillään todelliset pohjoismaisten huippukuorojen kokoontumisajot, kun The Nordic Choir Expedition -tapahtuma perjantaina saapui Helsinkiin. Kyseessä on pohjoismainen kuorofestivaalien sarja, jossa ammattikuorot Norjasta, Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista kutsuvat toisensa esiintymään. Helsingin tapahtuma on samalla osa Euroopan ammattikamarikuorojen verkoston Tenson vuotuista festivaalitoimintaa ja ensimmäinen Tenso Days -festivaali Suomessa. Tänään konsertoivan Helsingin kamarikuoron lisäksi tapahtumassa vierailivat Tenson oma projektikuoro Tenso Europe Chamber Choir, Eric Ericsons Kammarkör, Det Norske Solistkor sekä Ars Nova Copenhagen, joka piti konserttinsa […]

Osmo Vänskän johtaman Minnesotan orkesterin Lahden-konsertissa riitti latausta, ja soittajisto todisti päässeensä kriisien jälkeen takaisin etniselle tasolleen ja sen ylikin. Päällimmäiseksi jäi mieleen vahva yhteishenki: kukaan ei sooloillut, vaan kollektiivinen päämäärä oli kaikilla kirkkaana. Aiemmilta vierailuilta ja levytyksistä tuttu kurinalaisuus oli tallella, mutta tähtäin oli silti muualla kuin tämän todistelussa.   Konsertti alkoi amerikkalaisen Steven Stuckyn Rapsodioilla, joka kävi aluksi soitinryhmien taitojen esittelystä: puhaltimien lutoslawskimainen yölintujen kuoro, vaskien mureat sointupylväät ja jousten hyväilevät pinnat. Tilanteet […]

  Joku saattaa harmitella, että kun Florian Boesch nyt saatiin Suomeen laulamaan liediä, miksi yleisölle ei tarjottu täysipainoista perusresitaalia, jossa itävaltalaisen huippubaritonin lied-taito olisi ollut parhaiten koettavissa. On totta, että Topi Lehtipuun aloitteesta syntynyt, Boeschin ja Toni Puurtisen suunnittelema suomalaisen elokuvan ja saksalaisen liedin kollaasi ei tuonut esiin lied-taiteen tyypillisiä puolia. Uudenlainen konsepti mahdollisti kuitenkin kiinnostavan taidekokemuksen, jossa Boeschin tulkitsijuus tuli suorastaan korostetusti esiin. Erilaisten oivallusten, ei peruselämysten, tarjoaminen onkin Juhlaviikkojen tehtävä. ”] Vuosi sitten […]