Arvio: Kohtalon voima on kotimaista huippuoopperaa
Verdi on dominoinut Tampereen Oopperan ohjelmistoa 2000-luvulla. Viimevuotisen, sekä teosvalintana että tuotantona vähemmän onnistuneen Nabuccon jälkeen Kohtalon voima on kuin korjausliike: jos Nabuccoa vaivasi konstaileva, pysähtynyt ohjaus sekä solistien epätasaisuus, Kohtalon voima on vakuuttava laatutuotanto, jota kannattelevat Kari Heiskasen eloisa ohjaus, vankka miehitys ja Santtu-Matias Rouvalin johtama Tampere Filharmonia. Maakuntaoopperasta tuskin voi enää puhua. Onnettoman harhalaukauksen käynnistämä, luonnonvoiman lailla hyrskyävä tragedia on Verdin väkevimpiä kertomuksia, jota jäntevä musiikkidraama työntää eteenpäin. Kari Heiskanen uskaltaa luottaa […]
Arvio: Leimuavia orkesterinäkyjä
Mikko Franckin huomassa Radion sinfoniaorkesteri oli impressionismin haasteissa parhaimmillaan. Alina Pogostkinan arka soitto ei lähtenyt lentoon. Claude Debussyn musiikki on kuvallista: vain pieni siru hänen tuotannostaan on lokeroitu abstraktien muotojen, kuten sonaatin, alle. Teosten värikylläiset nimet ehdottavat kuulijalle mielikuvitusta kiihottavia mutta sopivan epämääräisiä maailmoja. Laaja orkesteriteos Images (1905–1912) tiivistää paljon Debussyn ajattelusta. Se on eräänlainen antisinfonia: klassisromanttisten, saksalaisten sinfoniateesien sijaan se vaalii väriä, liikettä ja näkymiä. Jokaisessa osassa tanssilla on määräävä rooli. Arjen ja juhlan […]
Arvio: Sibafest Reichin ja elokuvan pauloissa
Sibafest-tapahtuman kohokohtia oli Reichin Music for 18 Musicians -teoksen esitys. Elokuvateemaa jännittävästi luotasi kokeellista elokuvaa ja improvisaatiota yhdistänyt konsertti. Sibafest jatkuu lauantaihin saakka. Sibafest avaa kahden vuoden välein Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ovet ja ikkunat paljastaen uusia kulmia talon toiminnasta ja päästäen opiskelijat vauhtiin. Tämän vuoden festivaalia ryyditti elokuva. Elokuvamusiikkia kuultiin useammassakin konsertissa, kun taas musiikkiteknologian opiskelijoiden esityksessä valkokankaan näkymät ja musiikki pääsivät yhdistymään. Tavanomaisesta kinokonsertista ei kuitenkaan ollut kyse, sillä ilta koostui kattauksesta uusinta suomalaista videotaidetta sekä […]
Arvio: Henkilökohtaisia rukouksia
Yksinkertainen ele muuttaa yllättävän paljon: kun konsertilla on esittäjän luoma teema, teokset eivät ole vain teoksia, niistä tulee viestejä. Kun saksalaisguru Hartmut Haenchen toi War & Peace -konseptinsa Helsingin kaupunginorkesterin eteen jo toista kertaa, aivot alkoivat heti raksuttaa: miksi Haenchen on valinnut juuri nämä teokset? Mitä hän haluaa niillä sanoa? Korvat avautuivat. Kamarimusiikissa yleiseksi käytännöksi muotoutunutta teemoittamista voisi sinfoniakonserteissa harrastaa selvästi enemmän. Se myös auttaisi perustelemaan paljon soitettua klassisromanttista kantaohjelmistoa. Sitä paitsi näkökulman avulla tehostettu […]
Arvio: Egomaanisen naistenmiehen tuho
W. A. Mozart: Don Giovanni Jyväskylän teatteritalo, esitykset 31.1. – 13.2. Maailman kuuluisin valloittaja on saapunut Keski-Suomeen. Don Giovannia voisi kuvailla Mozartin mestariteokseksi, jossa säveltäjä saavutti vihdoin tasapainon komiikan ja tragedian, valon ja varjon välillä. ”] Oopperan musiikissa ja henkilöhahmoilla on monta puolta luonteessaan ja jokaisella oma tarinansa kerrottavanaan. Kun ohjaus herättää katsojissa ymmärryksen ja eläytymisen heidän tunteisiinsa, voidaan sanoa, että tehtävä on suoritettu. Ainoa poikkeus on tietenkin Don Giovanni, joka ei herätä sen koommin […]
Arvio: Aurore jatkaa renessanssin näyteikkunana
Renessanssimusiikin festivaali Aurore on kolmessa vuodessa muovautunut komeaksi vanhan musiikin tapahtumaksi, joka avaa yleisölle kutsuvan musiikillisen aarrelippaan ja todistaa, että renessanssimusiikki on viimein Suomessakin vakiintumassa omaksi ammattimaiseksi vanhan musiikin lajikseen. Kootessaan Suomen eturivin renessanssitekijät Paavalinkirkkoon festivaali toimii nousevan alan kaivattuna kotimaisena mittarina ja näyteikkunana. Itse konserttien lisäksi festivaalin runsaat verkkosivut, taiteilijatapaamiset ja käsiohjelma uhkuvat oivallista tietoa renessanssin kulttuurista ja sen esittämisestä. Tänäkin vuonna kattaus oli monimuotoinen renessanssipolyfonian juurista varhaisbarokin alkuun, ja suurten säveltäjänimien Dufayn, Josquinin ja Gesualdon […]
Arvio: Soittimien laulu avasi Klang-kauden
Nykytaide on tutkimusprojekti. Tämän vuoden ensimmäisessä Klang-konsertissa musiikki kysyi perustavia kysymyksiä: mitä on musiikin ulkopuolella, ja voiko musiikki ilmaista sitä? Lotta Wennäkosken ja Riikka Talvitien teoksista välittyi usko siihen, ettei sävellys ole suljettu objekti vaan osa monitasoisempaa kokonaisuutta, johon myös menneisyys kuuluu. Molemmat laajoille yhtyeille sävelletyt teokset ponnistivat liikkeelle laulun ajatuksesta. WennäkoskenNosztalgiaim (2007) eli Minun nostalgiani käsitteli unkarinkielisen otsikkonsa mukaisesti säveltäjän omakohtaista suhdetta unkarilaiseen kansanmusiikkiin, johon hän hurmaantui opiskellessaan nuorena Budapestissa. Kolmiosaisen sävellyksen […]
Arvio: Viulu antoi äänen sorretuille naisille
Radion sinfoniaorkesterin painava vuodenavaus tuntui julistavan, että musiikki voi ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti läsnä vaikeina aikoina. Musiikki ei ole todellisuuspakoa. Shostakovitshin viides sinfonia antoi äänen Stalinin terrorin keskellä elävien ihmisten tunteille. John Adamsin viime vuonna valmistunut laajamuotoinen viulusinfonia Scheherazade.2 on puolestaan kunnianosoitus sorron keskellä eläville naisille. Sen tavoitteena on kääntää katse naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, joka on edelleen maailman laajamittaisin ihmisoikeusongelma: ”Mielestäni ei ole mitään juhlittavaa siinä, että nainen säilyy elossa vain, koska hän pystyy […]
Lappeenrannan laulukilpailu: Varmatasoinen finaali
Laulajien kokonaisosaamisen taso ilahdutti, kun finaalissa kuultiin korkean luokan tulkintoja. 18. Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen voittajat valittiin eilisessä loppukilpailussa. Tällä kertaa naisten sarjan ensimmäisen sijan vei sopraanoääni, kun taas kilpailun mezzosopraanot jakoivat toisen sijan. Miesten sarjassa kaikki kolme palkintoa jaettiin ja laulajat saivat myös liudan erikoispalkintoja eri tahoilta. Tuomariston puheenjohtaja Raimo Sirkiä kehui kilpailun kokonaistasoa ilahduttavan hyväksi ja nosti positiivisissa kommenteissaan esiin etenkin miesäänien laajentuneen rintaman. Juryn muina jäseninä tuomaroivat oopperalaulajat Soile Isokoski, Tuija Knihtilä, […]
Lappeenrannan laulukilpailu: Liedien semifinaali
3. ja 4. tammikuuta järjestettyjä välieriä pitivät hallussaan etenkin mezzosopraanot ja baritonit. 18. valtakunnallinen Lappeenrannan laulukilpailu esittelee jälleen liudan nuoria laulajalupauksia. Jury valitsi kilpailun viidentoista semifinalistin joukosta yhdeksän loppiaisena 6. tammikuuta klo 18 alkavaan loppukilpailuun. Finaalissa kuullaan ooppera-aarioita Tibor Bogányin johtaman Lappeenrannan kaupunginorkesterin säestämänä. Välierässä osallistujien oli määrä esittää erityylisistä lauluista muodostuva kokonaisuus, jonka lauluista vähintään yksi täytyi olla Brahmsin, Loewen, Mendelssohnin, Schubertin tai Schumannin lied. Lisäksi ohjelmassa täytyi olla vähintään yksi Hugo Wolfin lied […]
Arvio: Riekkumista rotkon reunalla
”Miksi ihmisiä pitää huijata noin typerillä huhuilla”, kysyy pietarilainen herrasmies, kun kollegioasessori Kovalijovin omille teilleen paennutta nenää ei löydykään Kesäpuutahrasta, vaikka väki on joukkohysterian vallassa rynnännyt sinne sitä katsomaan. Tässä yksi lukemattomista Shostakovitshin Nenä-oopperan repliikeistä, joista voisi vääntää vaikka mitä ajankohtaista. Gogolin kertomukseen perustuva teksti pursuaa piikkejä aikansa neuvostoyhteiskuntaan: poliisivaltaan, korruptioon, teollistumisen ajan vieraantumiseen ja identiteettikriisiin. Kenelle vain voi tapahtua mitä tahansa. Shostakovitsh oli 22-vuotinaana suurlupauksena voimiensa tunnossa, ja Nenä on villissä vimmassaan hänen radikaaleimpia […]
Arvio: Storgårdsin uljaat jäähyväiset
John Storgårds voi jättää ylikapellimestarin pestinsä tyytyväisenä: vuoden 2008 jälkeen ja etenkin viime vuosina Helsingin kaupunginorkesteri on monipuolistunut ja terävöitynyt menettämättä silti väkevää ominaissointiaan. Piristynyt ohjelmasuunnittelu sekä vuosi sitten alkanut, nyt myös uusiin nettisivuihin jatkunut visuaalisen ilmeen uudistus on viimeistellyt orkesterin trimmautumisen yhä kiinnostavammaksi. Susanna Mälkki saa orkesterin syksyllä huomaansa lupaavassa tilanteessa. ”] ”Jontten” lähtöä juhlittiin koskettavasti (ja tyylikkäästi ilman väliaikaa) Mahlerin seitsemännellä sinfonialla, joka orkestraalisessa haastavuudessaan ja äärimmäisyydessään oli oivallinen valinta jäähyväiskonserttiin: kontrastien paljouden, […]
