Konsertti- ja Ooppera-arviot

Helsingin barokkiorkesteri on syyskauden aikana jälleen kunnostautunut unohdettujen teosten esiin tuojana. Tällä kertaa niiden säveltäjät olivat niinkin tuttuja nimiä kuin B. H. Crusell ja Franz Schubert, joilta kuultiin suurimuotoisten teosten Suomen-ensiesitykset. Crusellin deklamaatio Den siste kämpen sisälsi raikasta ja mukaansatempaavaa musiikkia, mutta pitkä ja höttöistä ruotsalaista nationalismia kaikuva lausuntaosuus tuntui aikansa eläneeltä. Kuriositeettina se silti oli kiinnostava ja pani kuvittelemaan, millainen Crusellin iso kantaatti olisi ollut. Schubertin ooppera Alfonso ja Estrella sen sijaan oli yllättävänkin […]

Arvio: Hietsun paviljonki 18.11.: Sivan Magen, harppu Varmaan aika harva suomalainen voi sanoa kuulleensa livenä sooloharppua. Harppu on tuttu näky orkesterissa ja etenkin nykymusiikissa yleinen yhtyesoitin, mutta harppuresitaalia ei joka päivä koeta. Nyt sellainen oli tarjolla Klassinen Hietsu -konserttisarjassa, kiitos israelilaistaustaisen huippuharpisti Sivan Magenin, joka työskentelee nykyään Radion sinfoniaorkesterissa. Hietsun paviljonki oli tupaten täynnä innokasta ja monenikäistä yleisöä, joka sai nauttia monipuolisesta kattauksesta harppuohjelmistoa sekä peräti kahdesta erityyppisestä encoresta. Ennen aikaan harppu oli pianon kaltainen […]

Arvio: Mark Padmore, tenori ja Kristian Bezuidenhout, piano Ritarihuoneen konsertit -sarjassa 12.10. Schubert: Winterreise.   Kukaan tuskin erehtyy pitämään Franz Schubertin Wilhelm Müllerin runoihin säveltämää Winterreisea opitimistisena musiikkina. Usein yksinäisen kulkijan talvinen tie kohti kuolemaa jähmettyy kuitenkin lumikinoksissa tarpomiseen monotonisessa pessimismissään. Mutta sarjassa on paljon muutakin, ja tenori Mark Padmore ja pianisti Kristian Bezuidenhout osoittivat sen monitasoisuuden Ritarihuoneen konsertissaan. Duo levytti myös tulkintansa 2018 ja sai ylistävät arviot. Tenorin ja Schubertin ajan periodipianon yhdistelmä tässä […]

Arvio: Elinan surma -ooppera. Ensi-ilta Mikkelin Mikaelissa, 4.3. 2023. Säveltäjä Oskar Merikanto, libretto Jalmari Finne. Kapellimestari Erkki Lasonpalo, ohjaaja Markku Pölönen. Elinan surmassa ei lähdetty kikkailemaan, vaan annettiin musiikin, rakkauden, mustasukkaisuuden ja vihan puhua puolestaan.    Täysromanttinen Elinan surma on Oskar Merikannon toinen ooppera ja saanut ensi-iltansa 1910. Se on kuitenkin harvinaisuus. Etelä-Savon musiikkiteatteri- ja oopperayhdistys ESMO on apurahan turvin restauroinut partituurin ja tuotanto on itäsuomalaista yhteistyötä. Tarina perustuu kalevalamittaiseen balladiin, mutta muistuttaa Euroopassa jo […]

  Kimmo Hakolan puhallinkvinteton kantaesitys Kemiönsaaren musiikkijuhlilla, Salon taidemuseossa 13.7.; Arktinen hysteria -kvintetti (Matti Närhinsalo, huilu; Laura Kemppainen, oboe; Christoffer Sundqvist, klarinetti; Tommi Hyytinen, käyrätorvi; Ann-Louise Wägar; fagotti) Kimmo Hakola on säveltäjä, jolta ei koskaan ole kannattanut odottaa mitään – mitä ikinä ounasteleekin, lopputulos on ihan jotain muuta. Eikä Hakola petä odotuksia tuoreessa puhallinkvintetossaankaan, jos odotuksena on odottamattomuus. Teoksen alku vihjaa bassokulkuineen jonkinlaiseen barokkihenkiseen passacagliaan, mikä vaikutelma kuitenkin katoaa lähes heti ilmaannuttuaan. Klarinetin murtosointuluritukset tuntuvat […]

  Kahden tunnin standardikonsertille haetaan vaihtelua usein tiivistämällä, mutta Kansallisteatteriin tänä viikonloppuna rantautunut Meidän festivaalin talvipaketti lähti toiseen suuntaan: klubiohjelma mukaanluettuna perjantaina ja lauantaina oli tarjolla tapahtumista alkuillasta myöhään yöhön. Enimmillään yli neljän tunnin mittaiset konsertit loivat aidon minifestivaalin, joka oli myös osuva tiivistys Pekka Kuusiston Meidän festivaalin olemuksesta. Kuusisto on pyrkinyt tuomaan tapahtumaan yhä enemmän tekijöitä, jotka eivät suoraan asemoidu klassisen taidemusiikin tai populaarimusiikin koteloihin. ”Taiteen” ja ”popin” kuvitellusta rajavyöhykkeestä on tullut Meidän festivaalin […]

Oopperaakaan ei Leipzigin Bach-festivaalilla unohdettu, vaikkei itse juhlakalu sellaista säveltänyt. Händelin Julius Caesar kuului ohjelmaan Leipzigin oopperan tuotantona ja sopi hyvin Bach-maratonien jatkeeksi. Vaikka kyseinen talo ei ole yhtä kuuluisa kuin Saksin toisen keskuksen Dresdenin ooppera, siellä on hyvä solistikunta ja montussa soittamassa maailmanluokan Gewandhaus-orkesteri. Orkesteri olikin esityksen yllätyksiä, sillä vaikka se on tullut tunnetuksi tuhdin saksalaisromanttisen soinnin vaalijana, se musisoi Rubén Dubrovskyn johdolla niin aitoon barokkityyliin kuin moderneilla soittimilla vain voi: irtonaisesti fraseeraten, ponnekkain […]

Musiikkitalo on viime viikkoina ollut kiinnostavampi oopperan tyyssija kuin oopperatalo lahden toisessa nurkassa. Ensin Helsingin barokkiorkesteri Aapo Häkkisen johtamana ja huippusolistien kruunaamana paljasti kätketyn aarteen Hassen Irenen esityksellä, joka jatkaa ensi viikolla Theater an der Wieniin. Sitten Susanna Mälkki johti HKO:n konsertissa tiivistunnelmaisen Bartókin Hettua Siniparran linnan, joka myös levytettiin BIS:lle. Ja heti perään Hannu Linnun johtamassa RSO:n konsertissa Berlioz’n Faustin tuomio soi niin värikkäästi, että mitään näyttämöversiota ei kaivannut. Berlioz epäröi luomuksensa lajinimellä tajuten, että sen […]

  Joku saattaa harmitella, että kun Florian Boesch nyt saatiin Suomeen laulamaan liediä, miksi yleisölle ei tarjottu täysipainoista perusresitaalia, jossa itävaltalaisen huippubaritonin lied-taito olisi ollut parhaiten koettavissa. On totta, että Topi Lehtipuun aloitteesta syntynyt, Boeschin ja Toni Puurtisen suunnittelema suomalaisen elokuvan ja saksalaisen liedin kollaasi ei tuonut esiin lied-taiteen tyypillisiä puolia. Uudenlainen konsepti mahdollisti kuitenkin kiinnostavan taidekokemuksen, jossa Boeschin tulkitsijuus tuli suorastaan korostetusti esiin. Erilaisten oivallusten, ei peruselämysten, tarjoaminen onkin Juhlaviikkojen tehtävä. ”] Vuosi sitten […]