Nykyisyyden haamuista kiinni
Darmstadtin nykymusiikkijuhlilla on myyttinen paino. Siellä alkoi vuonna 1946 musiikin vallankumous, ja kaupungin nimikin on valjastettu ”vaikean ja yleisöstä vieraantuneen” modernismin kuvaajaksi. Mitä Darmstadtiin kuuluu tänään? Säveltäjä Juhani Vesikkala kävi ottamassa selvää. Darmstadtin kesäkurssit Saksassa ovat alkuvuosistaan lähtien houkutelleet uuden musiikin säveltäjiä ja kärkimuusikoita. Sekä festivaali että kurssi ovat kokoluokassaan vailla vertailukohtaa. Säveltäviä ja esittäviä kurssilaisia oli tänä vuonna yhteensä 450 lähes 50 valtiosta, ja opettajia yli 40. Täällä tehtiin sodanjälkeisen modernismin vallankumousta, mutta […]
Irstailua kuilun reunalla
Drottningholmin linnateatterin uusi Don Giovanni yhdistelee ylhäistä ja alhaista, poeettista ja rienaavaa, energiaa ja pahanenteistä hiljaisuutta – siis juuri Mozartille ominaista inhimillistä ristiriitaisuutta. Mutta miksi ainutlaatuinen näyttämö jätettiin hyödyntämättä? Rock-festivaaleilla tapahtuneet raiskaukset ovat olleet Ruotsissa viime aikojen kuuma keskustelunaihe. Tämän teeman ajatonta ulottuvuutta sivuaa myös Mozartin Don Giovanni, joka oli 250 vuotta täyttävän Drottningholmin linnateatterin kesän uusi produktio. Egoistisen rietastelijan tarina kerrottiin 1700-luvun epookissa mutta silti nykyaikaisena ja sähäkän energisenä musiikkiteatterina. Esityksen […]
VALERI GERGIJEVIN BISNESIMPERIUMI
Valeri Gergijev on paitsi maailmaa kiertävä kapellimestari ja Mariinski-teatterin kaikki langat käsissään pitävä organisaattori, myös huomattavien venäläisten liiketoimien omistaja ja Vladimir Putinin ystävä. Miltä Gergijevin bisnesimperiumi näyttää? Mariinski-teatterin taiteellinen johtaja Valeri Gergijev kirjasi veroilmaukseensa 2015 yli 130 miljoonaa ruplaa (elokuun kurssilla 1,7 miljoonaa euroa), mikä ei kai tällä taiteellisella tasolla ole erityisen paljon. Hän on kuitenkin lähes ainoa Putinille läheinen ihminen, johon suhtaudutaan vilpittömän myönteisesti ulkomailla. Näkyvä ”hyväntahdon lähettilään” asema auttaa junailemaan asioita ja […]
Arvio: Piikikäs ja riemukas baletti-irrottelu
Balettimestari Juhani Teräsvuoren kuratoima Lappeenrannan balettigaala on jo seitsemättä kertaa tuonut tanssimaailman tähtiä Etelä-Karjalaan, ja tänä vuonna tapahtuma vieraili myös Tampere-talossa. Kansainvälisissä tanssivierailuissa onkin talolle hyvä markkinarako, sillä ne loistavat poissaolollaan pääkaupungissa. Gaaloissa nähdään yleensä klassisen baletin bravuurinumeroja ja moderneja otoksia, mutta jos kokonaisuus on pelkkiä pyrähdyksiä, sillisalaatista jää nälkä. Erinomainen veto olikin antaa 15-jäseniselle Dortmundin baletille loppuun isompi numero, ruotsalaisen tanssimaailman 28-vuotiaan lemmikin Alexander Ekmanin puolituntinen Cacti (Kaktus). Se oli piristävintä tanssiteatteria mitä […]
Arvio: Tanskalainen tuulahdus kuoromaailman huipulta
Ritarihuoneella on meneillään todelliset pohjoismaisten huippukuorojen kokoontumisajot, kun The Nordic Choir Expedition -tapahtuma perjantaina saapui Helsinkiin. Kyseessä on pohjoismainen kuorofestivaalien sarja, jossa ammattikuorot Norjasta, Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista kutsuvat toisensa esiintymään. Helsingin tapahtuma on samalla osa Euroopan ammattikamarikuorojen verkoston Tenson vuotuista festivaalitoimintaa ja ensimmäinen Tenso Days -festivaali Suomessa. Tänään konsertoivan Helsingin kamarikuoron lisäksi tapahtumassa vierailivat Tenson oma projektikuoro Tenso Europe Chamber Choir, Eric Ericsons Kammarkör, Det Norske Solistkor sekä Ars Nova Copenhagen, joka piti konserttinsa […]
Arvio: Voitokas paluu
Osmo Vänskän johtaman Minnesotan orkesterin Lahden-konsertissa riitti latausta, ja soittajisto todisti päässeensä kriisien jälkeen takaisin etniselle tasolleen ja sen ylikin. Päällimmäiseksi jäi mieleen vahva yhteishenki: kukaan ei sooloillut, vaan kollektiivinen päämäärä oli kaikilla kirkkaana. Aiemmilta vierailuilta ja levytyksistä tuttu kurinalaisuus oli tallella, mutta tähtäin oli silti muualla kuin tämän todistelussa. Konsertti alkoi amerikkalaisen Steven Stuckyn Rapsodioilla, joka kävi aluksi soitinryhmien taitojen esittelystä: puhaltimien lutoslawskimainen yölintujen kuoro, vaskien mureat sointupylväät ja jousten hyväilevät pinnat. Tilanteet […]
Juhlaviikot 2016: Liedistä tuli elokuvamusiikkia
Joku saattaa harmitella, että kun Florian Boesch nyt saatiin Suomeen laulamaan liediä, miksi yleisölle ei tarjottu täysipainoista perusresitaalia, jossa itävaltalaisen huippubaritonin lied-taito olisi ollut parhaiten koettavissa. On totta, että Topi Lehtipuun aloitteesta syntynyt, Boeschin ja Toni Puurtisen suunnittelema suomalaisen elokuvan ja saksalaisen liedin kollaasi ei tuonut esiin lied-taiteen tyypillisiä puolia. Uudenlainen konsepti mahdollisti kuitenkin kiinnostavan taidekokemuksen, jossa Boeschin tulkitsijuus tuli suorastaan korostetusti esiin. Erilaisten oivallusten, ei peruselämysten, tarjoaminen onkin Juhlaviikkojen tehtävä. ”] Vuosi sitten […]
Juhlaviikot 2016: Avajaisilta tulvi yli äyräiden
Eilen käynnistyneiden Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin tarjonta on tänä vuonna piskuinen muttei laiha: taiteellinen johtaja Topi Lehtipuu on halunnut korostaa taiteidenvälisyyttä, ja reipasta yhdistelyä riitti festivaalin avanneessa Kuriton kesäyö -konsertissa. Juhlaviikkojen kaltaisen festivaalin tehtävänä on juuri mahdollistaa yhteistyötä ja uusia avauksia. Yleisöä kestittiin nyt erilaisten elementtien runsaudella ja vaihtelulla jopa siinä määrin, että kokonaisuus tuntui täyteen ahdetulta: uusia teoksia, näyttämöllistä katutanssia, tajunnantyhjentävää ekologista minimalismia ja eksistentiaalista räppiä yhdistettynä turbo-orkesteriin. Oli kaunis ajatus laittaa […]
Arvio: Nauru raikaa surujen läpi
Carnivalisque BRQ Vantaassa Pyhän Laurin kirkossa 8.8. Kansan- ja taidemusiikin välinen raja on vanhemmassa musiikissa veteen piirretty viiva. Italialainen ensemble Micrologus havainnollisti Vantaan barokkimusiikin festivaalilla sitä, miten tyylirajat liukuvat välimerellisessä hengessä. Ohjelmassa oli 1500-luvun Commedia del’arte -ilottelua, jonka kansanomaiset sävelmät saivat myös hienostuneita muotoja. Tarkoitan lähinnä sitä, miten moni laulu moniäänisine kudelmineen kuulosti yli vuosisataa myöhemmältä madrigaalilta ja miten aistikkaasti helisevät kieli- ja jousisoittimet (erilaiset harput, luutut, dulcimer, viola da braccio ja gamba) henkistävät […]
Arvio: Hartaille sätkijöille tuhahti akustista mannaa
Toista kertaa järjestettävä Eloa-festivaali kietoutuu jälleen erikoisiin esityspaikkoihin, kaduntallaajan osallistamiseen ja tanssiin. Tapahtuma pyysi avoimella haasteella aivan keneltä tahansa hipstercredoja eli aikamme uskontunnustuksia pieninä sävellyksinä. Tiistaina 2. elokuuta paikalla tilataideteos Öljysäiliö 468:n konsertissa Itä-Helsingissä ollut Tatu Tamminen, hurahditko sinä johonkin? Kun sain tietää pari viikkoa ennen konserttia, että haastesävellyksiä piti yhtä lukuun ottamatta nyhtää erikseen järjestäjien lähipiiriltä, olin vähän harmissani. Esitysten hetkellä tausta unohtui. Haasteeseen tarttuivat Karhulevyt (Juuso Raunio ja Matias Riikonen), Kari Kriikku, Miika […]
Fanatismin muurit kumoon
Fromental Halévyn Juutalaisnainen oli 1800-luvun puolenvälin suurin oopperahitti, mutta antisemitismi lopetti sen lennon. Nyt se on palaamassa lavoille, syystä: teos kertoo rasismista, uskonnollisen ääriajattelun tuhovoimasta ja suvaitsevaisuuden tarpeesta. Grand opéraa, 1800-luvun ranskalaista valtatyyliä muistellaan aikansa Hollywood-spektaakkelina, jossa jättikuorot, baletit ja ylelliset lavasteet ovat draamaa tärkeämpiä. Tässä yleistyksessä sorrutaan teosten aliarvioimiseen. Totta kai niiden piti houkutella katsomoon nousevaa porvaristoa, mutta rönsyjen ytimessä oli usein kova poliittinen sanoma. Kaksi grand opéran suosituinta teosta, Halévyn Juutalaisnainen […]
Unen ja toden rajoilla
Ranskankielisestä oopperasta löytyy paljon muitakin unohdettuja aarteita kuin edellä esitelty La Juive. Berliinin oopperakesän huipentajina olivat Bohuslav Martinun Juliette ja Jules Massenet’n Tuhkimo, joihin törmää harvoin. Molemmat saivat ensiluokkaiset ohjaukset. Vaikka Martinu on tshekki, Julietta henkii 1930-luvun Pariisin avantgardeteatterin tunnelmaa. Se perustuu Georges Neveux’n näytelmään, joka on surrealismin läpitunkema. Päähenkilö Michel palaa kaupunkiin, jossa on tavannut rakkaansa, mutta huomaakin joutuneensa unohduksen labyrinttiin, jossa ihmiset valeltavat irrallisina vailla muistia ja menneisyyttä. Hän tapaa uudelleen Juliettansa […]