TUOREIMMAT

Kansallisooppera toteutti tehtäväänsä tuomalla esiin produktion, joka herättää reaktioita ja ajatuksia. Miksi Josif Stalin poltti päreensä Dmitri Shostakovitshin oopperasta Mtsenskin piirikunnan Lady Macbeth (1933) ja tuli Pravdan kirjoituksellaan pujottaneeksi löysän hirttosilmukan säveltäjän kaulaan? Shostakovitsh pani muut suunnitelmansa taidemuodon parissa jäihin ja muutti tyyliään vähemmän suorasukaiseksi. Tottahan satiiris-traagisessa teoksessa on yhteiskuntakritiikkiä, erityisesti naisen aseman esiin tuontia ja mm. poliisin korruptoituneisuuden hervoton kuvaus. Ehkä enemmän diktaattoria ärsyttivät suorasukaiset seksikohtaukset ja se, että murhaajanainen näytetään myös empaattisessa valossa. […]

  Neljäntienristeys Oulun oopperassa. Säveltäjä Tapio Tuomela. Libretto Sami Parkkinen. Ohjaus Heta Haanperä. Kapellimestari Erkki Lasonpalo. Oulu Sinfonia. Lavastus Kalle Nurminen. Pukusuunnittelu Pasi Räbinä. Valosuunnittelu Jukka Kyllönen. Päärooleissa: Jenny Carlstedt (Lahja), Virpi Räisänen (Maria), Gabriel Suovanen (Onni). Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 13.1.   Tommi Kinnusen palkittu esikoisromaani Neljäntienristeys sopii mainiosti juhlistamaan 100-vuotiasta Suomea, sillä yhden kuusamolaissuvun vaiheita läpi 1900-luvun seuraava tarina kattaa varsin perusteellisesti myös itsenäisyyden ajan tärkeimmät käänteet. Alkuperäisteoksesta Sami Parkkinen on tehnyt libreton, […]

Tove Janssoniin suhtaudutaan yhä vahvemmin suomalaisena suurnaisena, kuten saattoi huomata myös Tove-juhlavuonna pari vuotta takaperin. Aivan pian Svenska Teaternissa saa ensi-iltansa TOVE-näytelmä, kun taas Helsingin Konservatorio ottaa näinä päivinä osaa Suomi100-ohjelmaan tuomalla Janssonin ja Ilkka Kuusiston Muumioopperan Helsinkiin ensimmäistä kertaa sen Kansallisoopperassa vuonna 1974 saaman ensiproduktion jälkeen. Ylipäätään Muumioopperaa on Suomessa esitetty aiheen suosioon nähden yllättävän vähän, 1990-luvulla kolme tuotantoa sekä viimeksi Turun kaupunginteatterissa 2002. Kun muumitarinat alkoivat lyödä läpi 1940-luvun lopussa – jolloin koettiin myös […]

Gustav Mahlerin sinfoniat ovat orkesterin ja kapellimestarin suhteen koetinkiviä. Niissä ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, ja mammuttimuodon ja yksityiskohtien suhteuttaminen samoin kuin ääri-ilmeiden vaihtelu ja tempojen eläminen paljastavat kommunikaation tason. Susanna Mälkin mestaruus nykymusiikin ja vanhemmankin ranskalaisen musiikin parissa on tunnettua, ja hänen tapansa hienosäätää ja balansoida on tehnyt hyvää Helsingin kaupunginorkesterille. Keskiviikkoisessa konsertissa saatiin näyttö siitä, että hänellä riittää rahkeita myös Mahler-monumenttien persoonalliseen tulkintaan. Kuudennessa sinfoniassa Mälkki sai HKO:n syttymään upeaan soittoon. Hänellä on älyllisen kontrolloijan maine […]

Nyt neljättä kertaa järjestetty renessanssimusiikin festivaali Aurore on osoittanut, että tasokkaalle vanhemmmalle musiikille on vahva kysyntä. Siihen festivaali on menestyksekkäästi vastannut paketoimalla 1400–1600-lukujen musiikkihelmiä syväluotaaviksi mutta helpostilähestyttäviksi pitkiksi viikonlopuiksi, jotka vetävät Paavalinkirkkoon suoranaisen tungoksen. Täyteläisesti renessanssimusiikkia esittelevä resepti jatkui nytkin, kun konsertit yhdistelivät eri aikakausien ja kielialueiden musiikkia ja valottivat kulttuurihistoriaa. Jos edellisinä vuosina punaisena lankana ovat olleet vaikutusvaltaiset hovikeskukset ja säveltäjämestarit, nyt keskiössä olivat rakkauden ja surun ympärillä liikkuvat maalliset ohjelmistot täydennettynä reformaation merkkivuotta […]