maanantai elokuu 8. 2022

Onnistunut haaveilumanifesti

Aleksandr Skrjabin: Sinfonia nro 1, Ekstaasin runoelma. Venäjän Kansallisorkesteri, johtajana Mihail Pletnjov. Pentatone PTC 5186 514.

Skrjabinin ensimmäinen sinfonia (1900) on kirkasotsaisen kukkea luomus. Pysähtyneessä kauneudessa vellovat hitaat osat ja wagnerilaisella draamalla aaltoilevat nopeammat taitteet huipentuvat elämää ja taidetta ylistävään hymniin, joka rajattomassa optimismissaan voi tuoda mieleen neuvostoajan propagandasävellykset. Skrjabinin julistama aistillisen kauneuden sanoma oli neuvostovallalle tietysti aivan liian dekadentti, mutta nyt sen avoimuudesta ja hehkeästä viimeistelystä voi nauttia potematta huonoa omatuntoa. Mihail Pletnjov ja perustamansa orkesterin tulkinta Skrjabinin esikoissinfoniasta on estottomin ja hienostunein sitten Nikolai Golovanovin (1948). Pentatonen ylellinen monikanavaäänitys edustaa omalta osaltaan säveltäjän universalistisia ihanteita. Ekstaasin runoelmasta Pletnjov ei rakenna vain yhtä valtavaa crescendoa, vaan Venäjän Kansallisorkesteri ja soolotrumpetisti Vladislav Lavrik antavat tilaa hyväileville yksityiskohdille, joissa hurmio ulottuu myös pianissimoon. Tämän Skrjabinin juhlavuoden hienoin kunnianosoitus, joka osoittaa kuinka paljon huolellisuutta ja harkintaa haaveellinen romantiikka vaatii.

Antti Häyrynen

orkesterit ja konsertot