Saint-Saënsin pianokonsertot ovat juohevasta virtaviivaisuudestaan huolimatta pysytelleet ohjelmiston reunamilla. Alexandre ja isä-Kantorowin levytykset Tapiola Sinfoniettan kanssa voivat auttaa löytämään niille suosiollisemman paikan. Persoonallisuutta teoksista ei ainakaan puutu: konsertoista suosituin, g-molli nro 2, on rakenteeltaan erikoinen, osa osalta kiihtyvä kolmiosainen koitos. Alexandre Kantorow silaa sen säihkyvällä briljanssilla, mutta kaivaa avausosassa esiin myös barokkista monumentaalisuutta ja ankaraa kontrapunktia.
Ensimmäinen pianokonsertto on ytimekäs, vaikkei yhtä omaperäinen teos. Saint-Saëns loistaa sen sijaan pienimuotoisissa teoksissa, jollaiset nykyään pääsevät harvoin konsertteihin. ”Hääkakku”-valssikapriisi on kermavaahdolla koristeltu pikku viettelys ja Allegro appassionato op. 70 intohimon pieni pianistinen kuohahdus. Rapsodia Auvergnesta tulvii Etelä-Ranskan aurinkoa ja kymmenminuuttinen Africa-fantasia itämaista eksotiikkaa. Tapiola Sinfoniettaa on kiittäminen siitä, että soitinnusoivallukset osuvat ja pallottelu solistin kanssa sujuu kuin tennis Wimbledonin finaalissa.
Antti Häyrynen
