tiistai kesäkuu 28. 2022

Carl Philipp Emanuel Bach

Carl Philipp Emanuel Bach: Oboekonsertot Wq 165 ja Wq 164, Sinfonia puhaltimille ja jousille Wq 181, Sinfonia puhaltimille ja jousille Wq 180. Xenia Löffler, oboe, Akademie für Alte Musik Berlin, Georg Kallweit. Harmonia mundi HMM 902601.

 

 

Carl Philipp Emanuel Bach: Sinfonia e-molli Wq 178, Sellokonsertto a-molli Wq 170. Johann Sebastian Bach: Klaveerikonsertto BWV 1052, Sinfonia kantaatista Die Himmel erzählen die Ehre Gottes BWV 76. Johannes Rostamo, sello, Luca Guglielmi, cembalo, Orfeus Barock Stockholm. Alba ABCD 448.

B

erliinin vanhan musiikin akatemia on vuosien varrella osoittautunut oivalliseksi oppaaksi Carl Philipp Emanuel Bachin oikukkaaseen, mutta eleganttiin musiikkiin. Muistan ajan, jolloin periodioboen sointi saattoi palauttaa mieleen hammaslääkärikäynnin, mutta Xenia Löfflerin mehevästi soiva kopio 1720-luvun instrumentista karkottaa kauas tällaiset mielikuvat. Hänen soittonsa CPE Bachin Es- (Wq 165) ja B-duuri-oboekonsertoissa (Wq 164) on ihailtavan vapautunutta, tyylikästä ja kekseliästä. Molemmat teokset edustavat 1700-luvun puolivälissä suosittua ”galanttia” tyyliä, johon Bach on pirskotellut yllättäviä harmonisia käänteitä ja draamaa. Sama koskee myös samoihin aikoihin sävellettyjä sinfonioita, jotka Akademie für Alte Musik Berlin esittää linjakkaasti ja liioittelematta, musiikin omaperäisyyttä silti kunnioittaen.

Tukholmalainen Orfeus Barock ottaa räväkämmän asenteen mollidraamaan levyllään, jossa CPE Bachin a-molli-sellokonsertolle ja e-molli-sinfonialle tekevät seuraa isä-Bachin cembalokonsertto d-molli BWV 1052 sekä kantaatin BWV 76 alkusoitto. Konserttitaltioinnit ovat hivenen rauhattomia, ja Luca Guglielmin cembalo tunkee äänityksestä etualalle silloinkin, kun ei tarvitsisi. Johannes Rostamo tulkitsee näyttävästi CPE Bachin sellokonserton, mutta molemmat Bach Jr:n teokset löytyvät tasapainoisemmin toteutettuna Akademie für Alte Musikin vanhemmalta levyltä (HMC 901711). Alban levy on sinänsä kelpo esimerkki Bach-klaanin orkesteripaatoksesta tuikeimmillaan.

Antti Häyrynen

Edellinen artikkeliSomnium Ensemble
Seuraava artikkeliEdward Elgar

orkesterit ja konsertot