Santtu-Matias Rouvalin Sibelius-levytykset Göteborgissa saavat jatkoa kolmannella ja viidennellä sinfonialla. Niiden seuraksi esitetään Pohjolan tyttären parisuhdekonflikti, josta on siivottu pois shamanistiset noitamenot. Varsinkin kolmas sinfonia kuulostaa raikkaalta ja svengaa runsaissa ostinato-rytmeissään. Hitaassa osassa Tshaikovski-yhteys erottuu tyylikkäänä plastisuutena. Finaalin alku on eritelty taitavasti: hymnimäinen pääteema nousee aiheiden risukosta ja oikenee pienen empimisen jälkeen näyttävästi täyteen mittaansa.
Viidennen sinfonian ensiosassa temponvaihdokset toteutuvat luontevasti, mutta viimeinen rutistus tuntuu jäävän vähän piippuun. Göteborgilaiset tuntevat Sibeliuksensa, ja sinfoniset aiheet siirtyvät mutkattomasti soittimelta toiselle, mutta välillä kaikki sujuu liiankin leppoisasti. Rouvali hahmottaa teosten arkkitehtuurin varmasti, mutta jotain musiikin hurjuudesta jää huipennuksissa puuttumaan. Osansa voi olla äänityksellä, joka kuulostaa jotenkin kompressoidulta: pianissimot eivät ole kovin hiljaisia, ja fortissimoissa sointi menee hieman tukkoon.
Antti Häyrynen
