Gustav Mahlerin laulusarja Das Lied von der Erde perustuu Tang-kauden runoihin saksankielisinä käännöksinä, jotka puolestaan perustuvat ranskannoksiin. Ei sillä silti ole kiinalaisuuden kanssa mitään tekemistä. Kapellimestari Long Yu päätti laittaa kulttuurit keskustelemaan ja tilasi Xiaogang Ye’lta teoksen alkuperäisiin kiinalaisrunoihin. Tulos on kihelmöivä.
Mahlerin resignaatio, jäähyväistunnelma ja nostalgia ovat vieraita kiinalaiskollegalle, joka korostaa runojen elämäniloa ja hetkeen tarttumista, vaikka kyseessä onkin elämän ehtoopuoli. Orkesteri soi värikkäästi ja eloisin yksityiskohdin, tuoden mieleen Szymanowskin tai venäläiset orientalistit. Kiinalaisia elementtejä ovat pentatoniikka, perinnesoittimien värit ja Peking-oopperasta tutut glissandot. Jo aloitus, Surullisen laulun tarina, hukuttaa surut viiniin: ”eletään ja kuollaan tässä vain kerran”. Pitkä syysyö ja Jäähyväiset maalaavat eteen apeita maisemia ja putoavia lehtiä siinä missä Mahlerin vastaavat, mutta korkea sopraano glissandoineen ja orkesteri kiinalaisine lyömäsoittimineen tekevät naisen yksinäisyydestä hyvin erilaista, itsesäälistä vapaata.
Sarjojen keskijaksojen elämäniloiset laulut saavat hymyn huulille kiinalaiseen taiteeseen perinteisesti kuuluvine luontokuvineen ja inhimillisten heikkouksien ymmärtämisineen. Kimmeltävä-ääninen sopraano Liping Zhang ja kultivoitunut baritoni Shenyang ymmärtävät runojen merkitykset suvereenisti. Shanghain sinfonikot soittavat värikylläisesti ja kamarimusiikillisen eriytyneesti kummassakin laulusarjassa. Mahlerissa ote on totuttua irtonaisempi, mutta Michelle DeYoungin laaja vibrato verottaa aika paljon nautintoa.
Harri Kuusisaari
