sunnuntai syyskuu 25. 2022

Pariisilainen klarinetti ilkamoi

La clarinette parisienne. Claude Debussy: Premier rhapsodie. Charles-Marie Widor: Introduction et rondo op. 72. Camille Saint-Saëns: Klarinettisonaatti op. 167. André Messager: Solo de concours. Henri Rabaud: Solo de concours. Francis Poulenc: Sonaatti kahdelle klarinetille, Klarinettisonaatti. Michael Collins, klarinetti, Noriko Ogawa, piano. BIS 2497.

 

Puhaltimilla on ranskalaisessa musiikissa erityinen rooli, mutta ”pariisilainen klarinetti” on silti enemmän mielikuva, jonka alle brittiklarinetisti Michael Collins on kerännyt ranskalaisia klarinettisävellyksiä etupäässä 1800-1900-lukujen vaihteen kulta-ajalta. Tunnettuja esimerkkejä ovat Debussyn klarinettirapsodia sekä Saint-Saënsin ja Poulencin sonaatit, jotka kuuluvat säveltäjiensä viimeisiin teoksiin. Niissä Collins soittaa hivelevän hienosti, mutta samalla brittiläisen korrektisti, mikä ehkä sivuuttaa jotain musiikin aistillisesta latauksesta. Tällä tasolla se on vähän makuasia ja on hyvä kuulla teokset tyylikkäästi hiottuina.

BIS:n levyn suurin oivallus on ollut valita pianistiksi Debussy-levytyksillään mainetta niittänyt Noriko Ogawa, joka tuo piano-osuuksiin enemmän nyansseja ja elämää kuin näissä teoksissa yleensä kuulee. Hyvä idea on myös täydentää tunnetumpia teoksia Messagerin ja Rabaudin kilpailukappaleilla, joissa Collins loistaa varauksetta. Sama koskee Widorin Johdantoa ja rondoa sekä Poulencin varhaista (1918) ja hilpeää sonaattia kahdelle klarinetille, jossa Collinsin kaverina soittaa Sérgio Pires. Piste i:n päällä on BIS:n monikanavaäänitys, joka suo musiikille tilaa hämärtämättä yksityiskohtia.

Antti Häyrynen

orkesterit ja konsertot