Paul Hindemith kävi läpi tyylikehityksen, jonka punaisena lankana oli epäromanttisuus. Se on pitänyt hänen musiikkinsa taustalla silloinkin, kun radikaalimmin modernit säveltäjät ovat nousseet sieltä esiin. Hindemithin ”asiallinen”, arkkitehtuurin funktionalismia muistuttava tyyli toimii usein musiikillisen ilmanraikastimen tavoin. Poissa ovat tunneähky ja hermoja raastava ilmaisupakko huomion kiinnittyessä paljaammin musiikillisiin arvoihin. Neliosaisesta klarinettikonsertosta (1947) huokuu myös sodan päättymistä seurannut tanssiva ilo ja hitaan osan huojentava rauha, joista Sharon Kam ja Frankfurtin RSO rakentavat hienon kokonaisuuden. Hindemith sävelsi lähes […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
