Yuja Wangin ja Gautier Capuçonin duo ei ole ex tempore -kokoonpano, vaan he ovat soittaneet yhdessä kymmenen vuotta Verbierin festivaaleilta lähtien. Brahmsin sonaatissa he kuitenkin tuntuvat edustavan eri rooleja pikemmin kuin puhaltavat yhteen: pianisti soittaa tyylinsä mukaisesti terävää ja aktiivista satsia, kun sellisti keskittyy lämpimän lyyrisiin repliikkeihin. Tulos on yksityiskohdissaan jännittävä mutta kokonaisuutena sulautumaton.
Rahmaninovin sonaatissa duodynamiikka löytyy paremmin: Capuçon aloittaa unelmaisin, hellästi houkuttelevin repliikein ja kiinteyttää siitä sointia ja fraseerausta yhä intohimoisemmaksi, ja Wang muuntelee tekstuuria monitasoisesti, säilyttäen aina virtuoosisen kirkkauden. Finaalissa alun malttavainen rakentelu kuitenkin löystyy energisiksi puuskiksi ilman samanlaista päämäärää. Brahmsin klarinettitriossa mukaan tulee Berliinin filharmonikkojen sooloklarinetisti, nyttemmin myös kapellimestarin uralla aloitteleva Andreas Ottensamer. Hän ja Capuçon löytävät alkuosien repliikeistä kutkuttavaa hiljaisilla sävyillä keskustelua Wangin malttaessa pysyä muotissa, mutta tässäkin tulkinnallinen idea vähän löystyy, kun päästään suurten tunteiden paahteeseen. Se ei ole Brahmsin myöhäisten, klarinetille säveltämien teosten idea, sillä niitä sävyttää nostalgia ja luopumisen tunne.
Harri Kuusisaari
