Joonatan Rautiolan levyä voi pitää klassisen alttosaksofonistin käyntikorttina, niin monipuolisesti ja tyylitajuisesti hän esittelee soittimensa ohjelmistoa. Rautiolan kaunis ja pehmeä äänenmuodostus loihtii heti Debussyn rapsodian alussa raukean tunnelman, joka muistuttaa säveltäjän klarinetille tekemää rapsodiaa. Sitten teos saa ”maurilaista” ominaisväriä virtuoosisine ryöpsähdyksineen, ja Marko Hilpon pianosovitus toimii orkestraalisissa sävyissään. Tuomas Turriagon sonaatti sopii hyvin Debussyn jatkeeksi, sillä se alkaa impressionistisilla pyörrekuvioinneilla. Saksofonin lämmin sointi saa vastaansa pianon tuikkivat naputtelut, joihin saksofoni paikoin liittyy pelkin läppien kumahduksin. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
