maanantai kesäkuu 27. 2022

Bach

Bach before Bach. Johann Sebastian Bach: Viulusonaatti BWV 1021, Adagio BWV 1024, Fuuga BWV 1028, viulusonaatti BWV 1023. Carlo Farina: Sonata quinta. Johann Gottlieb Walther: Sonaatti nro 6: Passacaglia. Georg Muffat: Sonaatti D-duuri. Johann Paul von Westhoff: Sonata III: Imitazione della campana. Andreas Schmelzer: Victori der Christen. Chouchane Siranossian, viulu, Balazs Maté, sello, Leonardo Garcia Alarcon, cembalo. Alpha 758.

Levyotsikko “Bach ennen Bachia” muistuttaa, että Bach oli kiinnostunut häntä edeltäneestä traditiosta. Viuluteoksissa se tarkoittaa 1600-luvun saksalaisia barokkivirtuooseja, joiden perinnön Bach huipensi sooloviulusonaateissaan ja -partitoissaan. Chouchane Siranossianin ja kumppanien levyllä Bach on edustettuna kahdella sonaatillaan viululle ja continuolle. Adagion BWV 1024 arvellaan nykyisin olevan Pisendelin käsialaa. Yhteys italialaisiin viulun esitaistelijoihin syntyy Carlo Farinasta (n. 1600–39), joka työskenteli myöhemmin Dresdenin hovissa. Ohjelmassa on onnistuneesti kartettu tunnetuimpia esimerkkejä.
Virtuoosisuuden ohella varhaisempien saksalaissäveltäjien teoksista kumpusi kristillistä symboliikkaa, joka varmaan vetosi Bachiin. Westhoffin Sonatassa III jäljitellään kirkonkelloja, ja Andreas Schmelzerin, kuuluisan viulutaiturin pojan, Kristuksen voitto on poikkeusviritystä käyttävä sovitus Biberin Ristinnaulitsemissonaatista. Yksi vaikuttavimpia numeroita on Johann Gottlieb Waltherin äkäisen virtuoosinen Passacaglia, joka laajana muunnelmasarjana edeltää Bachin Chaconnea. Siranossian soittaa kaiken vapautuneen taiturillisesti, vähän liian läheltä äänitettynä. Tarvittavien teosesittelyjen sijaan levylehdykkään on painettu soittajien promohaastattelu.

Antti Häyrynen

Edellinen artikkeliPantsho Vladigerov
Seuraava artikkeliClaude Debussy ym.

Soitin- ja kamarimusiikki