maanantai kesäkuu 27. 2022

Claude Debussy ym.

Claude Debussy: Rapsodia alttosaksofonille ja orkesterille, pianosovitus Marko Hilpo, Tuomas Turriago: sonaatti alttosaksofonille ja pianolle “Gravity Groove”, Paule Maurice: Tabeuax de Provence, Charles Wuorinen; Divertimento, W. A. Mozart: Kegelstatt-trio. Joonatan Rautiola, alttosaksofoni, Marko Hilpo, piano, Barbora Hilpo, alttoviulu. ARS.

Joonatan Rautiolan levyä voi pitää klassisen alttosaksofonistin käyntikorttina, niin monipuolisesti ja tyylitajuisesti hän esittelee soittimensa ohjelmistoa. Rautiolan kaunis ja pehmeä äänenmuodostus loihtii heti Debussyn rapsodian alussa raukean tunnelman, joka muistuttaa säveltäjän klarinetille tekemää rapsodiaa. Sitten teos saa ”maurilaista” ominaisväriä virtuoosisine ryöpsähdyksineen, ja Marko Hilpon pianosovitus toimii orkestraalisissa sävyissään.

Tuomas Turriagon sonaatti sopii hyvin Debussyn jatkeeksi, sillä se alkaa impressionistisilla pyörrekuvioinneilla. Saksofonin lämmin sointi saa vastaansa pianon tuikkivat naputtelut, joihin saksofoni paikoin liittyy pelkin läppien kumahduksin. Toista osaa hallitsee rytminen groove, ja soittajat mittelevät virtuoosisesti. Huippukohdassa saksofoni kirkuu flatterzungein, mutta muita erikoisia soittotapoja teoksessa ei ole. Turriago yhdistää sonaatissaan rikasta soittimellista keksintää, kompleksista rytmiikkaa ja musikanttista menoa.

Paule Mauricen provencelaiset kuvat ovat nautinnollista salonkimusiikkia. Charles Wuorinen jättää divertimentossaan hyvästit dodekafonialle ja intoutuu melkeinpä hektiseen menoon. Teosesittelyssä mainitut ”aasialaiset” vaikutteet jäävät kyllä hyvin etäisiksi. Mozartin klarinetille säveltämä Kegelstatt-trio on sokerina pohjalla, ja Rautiolan klarinettimainen, klassisen puhdas soitto saa oikeuttaa ”varkauden”, ja tuo saksofoni trioon paljon uusiakin sävyjä.

Harri Kuusisaari

Edellinen artikkeliBach
Seuraava artikkeliKrzysztof Penderecki

Soitin- ja kamarimusiikki