Jean-Efflam Bavouzetin Haydnin pianosonaattien kokonaislevytys tulee kolmentoista vuoden jälkeen maaliin selvänä voittajana. Kerta toisensa jälkeen Bavouzet on todistanut, kuinka Haydnin kekseliäisyys ulottui varhaisimmista myöhäisimpiin teoksiin. Viimeisellä julkaisulla se todistetaan konkreettisesti, kun levyltä löytyvät Haydnin ensimmäinen ja kaksi viimeistä pianosonaattia. Pianosonaatit nro 61–62 ovat tunnustettuja mestariteoksia, mutta divertimentoksi luokiteltu viisiminuuttinen esikoinen viehättää elegantilla yksinkertaisuudellaan. Bavouzet onnistuu aina kaivamaan musiikin inspiraation ja elävöittää patenttikuviotkin.
Sonaattien kokonaisuutta ovat pitkin matkaa höystäneet erilliset teokset, joista hilpeä Fantasia C-duuri, herkkä Adagio F-duuri, tai ”helpot ja miellyttävät” C-duuri-muunnelmat tehostavat järeämpien teosten vaikutusta. Capriccio ’Acht Sauschneider müssen seyn’ perustuu lauluun, jossa salvetaan sikaa kahdeksan miehen voimin. Käsittelytapa on humoristinen, mutta aihe oli Haydnille traumaattinen, sillä hän oli poikakuorolaisena vähällä tulla kastroiduksi. Levyn päättävä G-duuri-Allegretto on sävelletty alun perin kellopelille. Bavouzet soittaa sen pedaali pohjassa ja laveeraa sillä haikeansuloisen vinjetin viime vuosien hienoimpiin kuuluvan levysarjan päätteeksi.
Antti Häyrynen
