Kukat ovat lakastuneet, limaiset maljakot pitäisi pestä, kroppakin rapistuu, jalkoja särkee ja hyödyttömyyden tunne valtaa mielen. Oopperakiikareilla voi tiirailla ulos, mutta katse kohtaa vain naapureiden mustat ikkunat ja roska-astiat.
Reilusti yli 70-vuotias, menestystä ympäri maailmaa niittänyt sopraano Magda Back on jättänyt maailman metropolit taakseen ja viettää hiljaiseloa suomalaisessa pikkukaupungissa. Muistoissaan elävä Magda on yksinäinen, katkeroitunutkin.
Hiljaiselo suistuu raiteiltaan, kun hänelle yllättäen tarjotaan pientä oopperaroolia täysin tuntemattoman säveltäjän nykyoopperassa, vain kuudentoista tahdin aariaa, Jumal’ääntä. Sekin pitäisi esittää näkymättömissä, sumuisen näyttöruudun kautta. Mutta onko C-rooli, moderni Jumal’ääni, hänen, hienon taiteilijan, arvoinen? Sen pohtiminen ei jätä La Magdaa rauhaan.
Mutta kyllä roolipyyntö hiveleekin. Takaisihan se kenties paluun oopperamaailman huumaan. Mutta kuinka on lauluäänen laita, mitä on tapahtunut? Syy siihen selviää Marjo Heiskasen romaanin myötä vähitellen.
”Ei minusta ole Jumal’ääneksi tälle ajalle. Minä olen enkeli ja luultavasti kaikki on vain kauniisti kaartuvaa, hallittua diminuendoa, johon ääniä ei tarvita lisää. Ehkä elän rauhassani vielä pitkään ja saan seurata maailman yhteissoiton hiipumista, sellaista, joka ei johda kaaokseen vaan kauniiseen loppuun, korvia hivelevään hopeiseen pianissimoon, tavaramerkkiini, ja kaikki menee niin kuin kaiken on aina kuulunut mennä”, Heiskanen kuvaa hivelevän kauniisti Magdan mietteitä.
Loputon vatvominen, ottaako vai jättääkö tarjottu rooli, alkaa jo hieman uuvuttaa lukijaa, kunnes Heiskanen taitavana romaanikertojana saa lukijan valpastumaan. Kun agentti Ion saapuu uudelleen suostuttelemaan Magdaa allekirjoittamaan sopimuksen, Magda avaa muistojensa lippaan pitkällä, monipolvisella monologilla.
Agentti saa kuulla, kuinka kaunisääninen romanialaistyttö sukeutuu diktaattori Nicolae Ceaușescun Elena-vaimon suojatiksi. Kuinka mahtavien suojelijoiden lähettämä musta auto noutaa koulutytön romanialaisesta pikkukaupungista pääkaupungin konservatorioon.
Herkkävireisesti Heiskanen sukeltaa Magdan sisimpään, kuvaa hänen ajatteluaan, tunteiden myllerrystä, taiteilija- ja yksityiselämän yksinäisyyttä ja uhmaa. Sitä, kuinka urallaan etenevästä tähdestä kasvaa egoistinen, kovakiskoinen, ihailijoitaan ja tukijoitaan ja erityisesti kilpailijoitaan tylyttävä taiteilija, jota ammatillinen kateus, kilpaileminen ja hierarkiat riivaavat osana elämää.
Kunnes kaikki romahtaa, ura on mennyttä, virhe on kohtalokas. Sitä, että suree avoimesti Ceaușescujen teloitusta, Magda ei saa koskaan anteeksi.
Marjo Heiskasella on kompetenssia kirjoittaa musiikista kirjallisessa tuotannossaan, romaaneissaan ja runoissaan. Hän on koulutukseltaan pianisti, työskennellyt muusikkona ja opettajana sekä oopperakorrepetiittorina. Hänen ”hilpeän mustaksi” luonnehtimansa Magdan aaria on Heiskasen kolmas romaani.
Edellisessä, hienossa taiteilijaromaanissaan Mustat koskettimet (2017) Heiskanen kuvasi kunnianhimoista pianistia, joka ei päästänyt läheisiään vähällä.
Kirjan rakenne on nerokas. Magdan ajatukset vuorottelevat muistoista nykyhetkeen, uran huippuhetkistä sen synkimpiin syövereihin. Hienon lisän tarinaan tuo Heiskasen laatima Spotify-soittolista, jolla kuullaan Magdan uran tärkeimmät aariat: Mozartin Figaron häät, Verdin Naamiohuvit ja Puccinin Tosca.
Magdan aaria on koskettava, tragikoominen kuvaus taiteilijantien arrogantista rosoisuudesta, yksittäisen, ikääntyvän taiteilijan osasta. Se myös kuvaa kiinnostavasti oopperamaailman julmuutta, kilpailun kovuutta ja yksittäisen taiteilijan kamppailua paikastaan.
Magdan egosentrisessä taiteilijahuumassa todellisen maailman tapahtumat hämärtyvät. Hän on naiivi tai ehkä ei vain välitä. Välinpitämättömyys maailmanpolitiikan tapahtumista taiteilijan uran nousukiidossa nousee kirjan eettiseksi ydinteemaksi. Syvyyttä taiteilijaromaaniin tuo poliittinen konteksti, muun muassa se, miten diktatuuri kohtelee taiteilijoitaan häikäilemättömän ylimielisesti lyhytnäköisen politiikkansa pelinappuloina.
Kirjan loppu on mystisyydessään kiehtovan monitulkintainen, jopa nietzscheläinen profetia.
