Alma Fohström (1856-1936) kuuluu varhaisimpiin kansainvälistä menestystä saavuttaneisiin suomalaisiin oopperatähtiin. Hän oli kosmopoliittinen taiteilija, joka esiintyi uransa huippukaudella 1800-luvun lopulla menestyksellä niin Milanon La Scalassa, Lontoon Covent Gardenissa, Wienin hovioopperassa kuin ensimmäisenä suomalaisena primadonnana New Yorkin Metropolitanissa, ja hänen kiertueensa ulottuivat aina Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan saakka. 1890-luvun hän oli kiinnitettynä Moskovan Bolšoi-teatterin solistiksi, ja myöhempinä vuosinaan hän toimi opettajana Pietarissa, Berliinissä ja Helsingissä.
Fohström loi uransa aikana, jolloin levytyksiä ei vielä tehty, joten hän on jäänyt enemmän historialliseksi kuin äänensä kautta läsnäolevaksi hahmoksi. Hänestä on aiemmin ilmestynyt vain yksi monografia, hänen aviomiehensä salanimellä Paul Ervé julkaisema elämäkerta 1920. Nyt Fohström pääsee jälleen valokeilaan Svetlana Toivakan tuoreessa teoksessa Alma Fohström: kansainvälinen primadonna (2015).
Toivakan teos ei ole varsinainen kattava elämäkerta vaan väitöstutkimus, jossa uppoudutaan hänen toimintaansa nimenomaan primadonna-käsitteen kautta. Se toimii silti mainiona johdatuksena hänen poikkeukselliseen uraansa.
Esiin nousee useita hänen uransa ydinvaiheita, joiden kautta hänen työtään analysoidaan. Tarkemmin valaistaan ammatinvalintaan liittyneitä kysymyksiä, uran alkua Suomessa, kansainvälisiä debyyttejä eri maissa, suhdetta esikuvana olleeseen laulajatarlegenda Adelina Pattiin, oopperakiertuetta Yhdysvalloissa 1885-1886 sekä Fohströmin ainoaa säilynyttä levytystä luultavimmin vuodelta 1902 (Aljabev: Satakieli).
Fohströmin ura on jo tarinana sinänsä kiehtova. Toivakan kirjassa korostuu se valtava omistautuminen, jota elämä kansainvälisenä tähtenä vaati. Luontaisen lahjakkuuden lisäksi menestyksen takana oli loputtomiin työtä ja paikoin myös hyvää onnea, josta käy esimerkiksi tutustuminen henkilökohtaisesti suureen esikuvaan Adelina Pattiin. Fohström sai tältä tukea omiin pyrkimyksiinsä, ja tältä osin Fohströmin ura poikkeaa siitä riitaisasta ja kateuden täyttämästä kuvasta, joka oopperamaailmasta yleensä maalataan.
Fohström loikin parhaat roolinsa samoissa koloratuurisopraanon tehtävissä, joissa Patti oli hiukan ennen häntä noussut legendaksi.
Kun Toivakka ryhtyi tekemään tutkimustaan, yhtenä lähtökohtana oli löytää aihe, jossa hän pystyisi hyödyntämään äidinkieltään venäjää. Juuri pitkään Moskovassa ja Pietarissa asuneen Fohströmin tapauksessa se onkin ollut suureksi avuksi.
Kirjan taustalla on laaja pääasiassa arkistolähteistä, muisteluista ja arvosteluista koostuva lähdeaineisto. Näiden lisäksi paljon materiaalia on saatu Fohströmin itsensä kokoamasta albumista, joka on kiinnostava jo ilmiönä, taiteilijattaren tietoisesti rakentamana kuvana itsestään. Teoksen tekstiosuutta täydentää liiteosasto, jossa ovat henkilökronolgia tärkeine esiintymisineen, oopperaohjelmisto sekä esiintymiskaupungit noin 1873-1906.
Vaikka kyseessä on väitöstutkimus, on teksti sujuvaa luettavaa eikä liialla teoreettisuudella raskautettua. Monissa kysymyksissä Toivakan tieteellinen pohdinta ja tulkinnat jäävät kuitenkin ohuehkoiksi, ja syntyy vaikutelma, että aiheesta olisi löytynyt syvemmällekin primadonna-ilmiöön uppoutuvia havaintoja ja analyysejä.
Toisaalta juuri samasta syystä kirja on helppoa luettavaa suuremmallekin yleisölle. Se esittelee paljon uutta tietoa laulajattaresta ja tuo tämän muusikonolemuksen lähelle. Samalla teos tarjoaa elävää, sisältäpäin nähtyä kuvaa 1800-luvun oopperakulttuurista.
Kimmo Korhonen
