Mikko Franck on valmentanut Ranskan radion filharmonisesta orkesterista ensiluokkaisen ensemblen, jonka jousisto ja lyömäsoittajat näyttävät iskukykynsä Šostakovitšin 14. sinfoniassa. Teos käsittelee kuolemaa kauniisti mutta kaunistelematta ja tarjoamatta sen enempää pelastusta tai lohtua. Esittäjien haasteena on muotoilla laulusarjasta sinfonia, ja John Storgårds onnistui taannoin hahmottamaan hyvin teoksen arkkitehtuurin. Alphan laulusolistit, jyhkeä ja tunteita säästämätön Matthias Goerne sekä tekstiä taitavasti värittävä Asmik Grigorian, ovat kuitenkin merkittävästi Chandosin kollegojaan edellä.
Franckilla on vankka kokemus yhteistyöstä laulajien kanssa, ja se kuuluu joka hetki. Teoksesta puristetaan ulos niin leikkaava draama kuin viiltävä kauneus samalla, kun laulajat löytävät eri runoilijoiden – Lorcan, Apollinairen, Küchelbeckerin ja Rilken – vaihtelevat tyylit. Goerne kuulostaa kurkkusointisine äänineen ja vibratoineen hautausurakoitsijalta, ja Grigorian valaa sopraano-osiin samanlaista temperamenttia kuin Galina Vishnevskaja aikoinaan.
Tämä on yksi viime aikojen hienoimpia levytyksiä Šostakovitšin kalmaisimmasta sinfoniasta. Sitä täydentää Viisi fragmenttia, sarja askeettisia orkesterisovituksia pianolle 1920-luvulla sävelletyistä Aforismeista.
Antti Häyrynen
