Hyvässä palautteessa on oikeassa suhteessa ruusuja ja risuja, rohkaisua ja kritiikkiä. Oppilas hapuilee arasti läksykappalettaan. “Ei noin! Juurihan minä neuvoin. Sinähän soitat kuin rukkaset kädessä”, opettaja parkaisee. Oppilas jatkaa soittoaan entistä arempana ja virheitä varoen. Viereisestä luokasta kaikuu iloista musisointia. “Soittakaa rohkeasti, meni sitten syteen tai saveen”, opettaja kannustaa orkesteria. Onko palautteen antaminen taidepedagogiikassa mustavalkoista kuin pianonkoskettimet? Vai onko se prosessi, jossa sekä opettajalla että oppilaalla on tilaa kasvaa? “Hyvässä palautteessa saa ruusujen ohella […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
