Lisää joustavuutta opintoihin

 

01 Okko Kivikataja © Essi Koski

 

Klarinetinsoiton opettajan ja puhallinorkesterien johtajan Okko Kivikatajan mielestä suomalaisten nuorten puhaltajien taso ei ole laskenut, mutta opetus vaatisi lisää joustavuutta niin, että soittotunnit, musiikinteoria ja säveltapailu sekä orkesteri saataisiin orgaanisemmaksi osaksi toisiaan. Oppia arkeen sopisi ottaa musiikkileireillä vallitsevasta innosta.

 

Okko Kivikataja on Helsingin konservatorion klarinetinsoiton opettaja, ohjaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa klarinetistien opetusharjoittelua ja on kouluttautunut myös puhallinorkesterien johtajaksi. Hän johtaa oman talonsa puhallinorkesterin lisäksi aikuisten harrastajien kokoonpanoja Töölö Brass ja Puhallinorkesteri Louhi. Hänelle on muodostunut työssään selkeä kuva siitä, missä puhallinsoitossa ja musiikinopetuksessa yleisemmin mennään.

”Paljon kuulee sellaisia kommentteja, että opetuksesta on tullut liian lepsua. En näkisi asiaa aivan näin, sillä uudet opetussuunnitelmat antavat myös vapautta räätälöidä toiminta sellaiseksi kuin oppilaitos ja opettajat haluavat”, Kivikataja huomauttaa.

”Vaatimustaso voi olla myös korkea. Pelkkä numeroarvioinnin lopettaminen ei itsestään romuta sitä. Oppilaat toki harrastavat monista lähtökohdista, ja monilla paikkakunnilla nuorten soittajien määrä harmillisesti vähenee. Selvää tason laskua en silti näe – melkeinpä päinvastoin.”

Mistä Sibelius-Akatemian pääsykokeiden suomalaisittain heikko tulos sitten kertoo?

”Kyse lienee siitä, että rajojen aukeamisen myötä akatemian taso on noussut, mikä on hyvä asia. Kehityksen nopeus on tullut ehkä vähän yllätyksenä. Puupuhaltimissa se on ollut nähtävillä jo jonkin aikaa, mutta vaskien osalta suurempi ulkomaalaisten ryntäys tuli nyt. Ei meidän auta muu kuin pyrkiä vastaamaan tähän haasteeseen. Jos oppilas on kiinnostunut soittamisesta tosissaan, on tiedettävä, mihin tähdätään.”

”Virta vie myös toiseen suuntaan. Minun entisiä opiskelijoitani on jatkanut Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Skotlannissa ja Hollannissa. Yksi ongelma kansainvälistymisessä voi olla se, mistä jatkossa löytyy suomenkielentaitoisia, korkeasti koulutettuja soitonopettajia. Ammattikorkeakouluilla on tässä tärkeä roolinsa, mutta vuosien varrella sieltä on kadonnut liikaa opiskelijapaikkoja.”

Myös Kivikataja korostaa yhteissoiton roolia musiikin kipinän antajana ja harrastuksen vireyttäjänä. Helsingin konservatoriossa on yksi alkeispuhallinorkesteri ja sitten orkesteriperiodeja pidemmälle edenneille ja ammattiopiskelijoille.

”Suurissa musiikkiopistoissa kuten vaikkapa Itä-Helsingissä ja Vantaalla on puhallinorkesteri joka asteelle, mutta meillä pienemmillä on se haaste, miten saada riittävä määrä soittajia isoon orkesteriin. Olemme löytäneet tässä onneksi toimivan yhteistyön muutaman muun helsinkiläisen musiikkiopiston kanssa.”

”Alkeistasolla huomaa helposti sen, että kilpailevia harrastuksia ja viihdettä on tarjolla niin paljon. Soitto vain vaatii tietyn määrän työtä ollakseen mielekästä. Olen kuitenkin optimisti ja uskon, että näinä pirstaleisina aikoina, kun mennään nopeiden voittojen perässä, pitkäjänteinen keskittyneisyys koettaisiin myös tärkeänä. Se on olennaista jo ihmisen hyvinvoinnin kannalta.”

Okko Kivikataja on opettanut ja johtanut monesti orkestereita musiikkileireillä ja miettinyt, miten siellä syntyvää tulenpalavaa innostusta saisi enemmän myös normaalilukukauteen.

”Tietenkin leireillä myös asutaan ja eletään yhdessä, mutta myös musiikillisessa mielessä asiat sulautuvat paremmin toisiinsa. Opettajatkin voivat olla mukana orkesterissa. Voisi tutkia mahdollisuuksia luopua sellaisesta rakenteesta, että on soittotunti, teoriatunti ja orkesteriharjoitus erikseen. Kaiken tämän voisi saada vielä paremmin puhaltamaan yhteen hiileen integroimalla niitä toisiinsa.”

”Rajanylitykset voisivat innostaa uudella tavalla yhteissoittoon ja oppimiseen. Olemme konservatoriossa kokeilleetkin pilottiprojektia, jossa musiikin perusteiden opetus yhdistettiin puhallinorkesteriin. Haasteena on toki opettajien aikataulujen yhteensopivuus, mutta silti sekoittamista kannattaisi rohkeasti jatkaa.”

Aikuisten puhallinharrastajien orkestereista Kivikataja on huolissaan. ”Toivottavasti ne selviävät pandemian ja pakkotauon yli. Itselleni oli nuorena tärkeä moottori soittaa soittokunnassa vanhemman klarinetistin vieressä ja oppia häneltä. Sukupolvien kohtaaminen rikastuttaa.”

Harri Kuusisaari

Edellinen artikkeliMelkein suora lähetys
Seuraava artikkeliPuhallinmusiikki kaipaa uutta puhtia