tiistai kesäkuu 18. 2024

Yhteistyössä olisi voimaa
Y

Tämän lehden orkesterikalenterin kokoaminen on hauska mielikuvitusmatka konsertteihin ympäri Suomea. Ideoista ei todellakaan ole suunnittelussa pulaa, ja ajan myötä on saanut nähdä ohjelmistojen merkittävän monipuolistumisen. Pienetkin orkesterit tarjoavat harvoin kuultuja säveltäjänimiä, uutta musiikkia ja tyylitietoisia barokkiprojekteja. Naispuolisten säveltäjien lisääntyminen ohjelmissa on ollut nopeaa. Hyvä niin, vaikka joskus tulee mieleen, että mennäänkö valinnoissa joukon mukana sen sijaan että tehtäisiin oikeasti omia löytöjä. Mutta kaikki hyvä musiikki on paikkansa ansainnut, säveltäjän sukupuolesta ja etnisestä taustasta riippumatta. Tärkeintä, että on diversiteettiä, ja yleisön mieli avautuu uudelle ja jännittävälle.

On hauska huomata, että orkesterin lopetusuhkakaan ei lannista. Kemin kaupunginorkesterin ja Länsi-Pohjan jousikvartetin intendenttinä toimiva laulaja Virpi Räisänen on kutsunut kuuluisia kansainvälisiä yhtyeitä kuten Danel- ja Brodsky-kvartetit konsertoimaan yhdessä omien soittajien kanssa ja kouluttamaan nuoria projektissa, joka toteutetaan yhteistyössä musiikkiopistojen kanssa. Tasokas kamarimusiikki on se, johon kannattaa pienissä kaupungeissa panostaa. Toivottavasti Kemin lisäksi esimerkiksi Mikkelissä saadaan aikaan nostetta, joka saisi kulttuurilaitosten kohtaloja keikutelleet päättäjät ymmärtämään, mistä alalla parhaimmillaan voi olla kyse.

Rakenteiden saaminen reilummiksi olisi kaikkien etu.

Kaikki taide ei tietenkään tapahdu laitoksissa, ja siitä esimerkkinä on tässä lehdessä esiteltävä Jyrki Anttilan yhtiön toiminta uusien oopperoiden tuottamisineen ja operetti- ja konserttikiertueineen, jotka ulottuvat myös pienille paikkakunnille ympäri Suomea. Hän kysyy aiheellisesti, että eivätkö kunnat, joilla ei ole kulttuuritarjontaa omasta takaa, voisi tulla sitä tarjoavia yrityksiä vastaan edes tilavuokrissa. Myös vapaat ryhmät konsertoisivat mielellään laajemmin ympäri maata, jos siihen olisi mahdollisuus. Väki hupenee maaseudulla, ja kulttuurin pitäminen edes jotenkin ihmisten ulottuvilla vaatisi enemmän tahtotilaa ja yhteistyötä kuntien ja alan toimijoiden kanssa sen sijaan, että jäädään nyhjöttämään paikalleen, kun kello käy.

Pääkaupunkiseudulla vapaan kentän ryhmät ja sarjojen järjestäjät kuten Helsinki Seriös, Ritarihuone-konsertit ja Hietsun Klassinen tekevät korvaamatonta työtä etenkin kamarimusiikin alalla, ja oopperaseurueista esimerkiksi Opera Box järjestää yhtä paljon uusia oopperatuotantoja kaudessa kuin Kansallisooppera mutta siihen verrattuna alle prosentin julkisella tuella. Näiden rakenteiden saaminen reilummiksi olisi kaikkien etu. Uusi avaus VOS-laitosten ja vapaiden ryhmien yhteistyön lisäämiseksi on Opetus- ja kulttuuriministeriön ja neljän suuren säätiön perustama Uudet klassikot -rahasto, joka on poikinut projekteja jo mm. Turun Punainen viiva -oopperatuotannon sekä barokkiin erikoistuneen Ensemble Nylandian ja Kymi Sinfoniettan yhteistyön muodossa. Vapaita ryhmiä auttaa myös tiloja tarjoamalla sellaisin ehdoin, että se niille kannattaa. Yhteistyö lisäisi musiikkielämän diversiteettiä, ja sen tehostamiseksi tarvitaan porkkanaa mutta tarvittaessa myös keppiä VOS-ehtoja tarjentamalla.

Harri Kuusisaari

Voit kommentoida kirjoitusta

Muita pääkirjoituksia