Alkavalla kaudella Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri kilvoittelevat ohjelmiensa kiinnostavuudella. Molemmat tarjoavat poikkeuksellisen jännittävän konserttikauden. Huomenna Susanna Mälkki johtaa ensimmäisen konserttinsa HKO:n ylikapellimestarina tarjoten tujakan cocktailin, jossa kerrostuvat Ligeti, Sibelius, Saariaho, Lindberg ja Ravel. Eilen RSO ja Hannu Lintu avasivat kautensa näyttävästi Wagnerin Valkyyrian ensimmäisellä näytöksellä. Oopperaesitys muodosti jatkumon kevätkauden päättäneeseen konserttiin, jossa Violeta Urmana lauloi Brünnhildenä Jumalten tuhon loppukohtauksen: nyt Karita Mattila Sieglindenä, Simon O’Neill Siegmundina ja nousevaa Wagner-uraa tekevä Mika Kares Hundingina veivät Ringin tarinan alkuun ja Siegfriedin vanhempien sisarrakkauteen. ”]
Valkyyrian ensimmäisen näytöksen konserttiversiolla on vahva esitystraditio, ja aivan syystä: se on suhteellisen vaivaton toteuttaa, ja uhmakas kolmiodraama on itsessään loistokas pienoistarina. Mattila teki Sieglinde-debyyttinsä Houstonin oopperassa espanjalaisen fyysisen teatterin ryhmän Fura dels Bausin tuotannossa keväällä 2015. Nyt lavalla kuultu Simon O’Neill lauloi tuolloinkin Siegmundina.
Uusiseelantilaisella O’Neillilla on edelleen oiva Wagner-ääni, ja hän revitteli sankarillisimmissa huippuäänissä uhkarohkean näyttävästi. Melko rutiininomaiseksi Siegfried kuitenkin jäi, eikä hahmon kohtalokkuus ja ahdistus tullut esiin. Hieman vapautuneempi näyttämöllä olo olisi voinut auttaa tenoria; nyt konserttiversio oli pääparin osalta puhdasta seisomista, jossa katseitakaan tuskin vaihdettiin.
Mika Kares toimi pidätellyn vaarallisena Hundingina ilmeikkäämmin, ja hänen laulavalinjaista bassoaan ja hyvää teksti-ilmaisuaan oli ilo kuunnella. Karita Mattilan läpikuultava, huokaileva laulutapa antoi etenkin kertovissa jaksoissa koskettavan sävyn nurkkaan ahdistetulle ja osaansa uupuneelle Sieglindelle. Kokonaisuudessaan Mattilan suoritus oli huokoisuudessaan ja suurpiirteisyydessään melkoista nuorallatanssia, jonka houreisessa villiydessä oli kuitenkin oma lumovoimansa.
Hannu Lintu muovasi musiikkiin tapansa mukaan viiltäviä yksityiskohtia, kohosteisia ääriviivoja ja rohkein vedoin maalattuja kontrasteja samalla huolellisesti laulajat huomioiden, mutta yleistunnelma oli kulmikas ja abstrakti. Aaltomaisesti vyöryvää Wagner-sointia ei saatu kokea kuin hetkittäin.
Oopperaillan aperatiivina kuullussa Mozartin Linziläisessä (sinfonia nro 36) RSO teki riemastuttavan vaikutuksen. Lintu johti vähin elein antaen orkesterin soittaa juurevasti ja melodioita ulospäinsuuntautuneesti muotoillen.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 7.9. klo 19
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu
Karita Mattila, sopraano
Simon O’Neill, tenori
Mika Kares, basso
Mozart, Wagner
Istumapaikka: N-katsomo permannon takaosassa
