Richard Wagnerin Lentävä hollantilainen on nykyohjaajan unelma tai painajainen: siihen on pakko löytää jokin uutta luova ratkaisu, sillä eihän tarina meriä kiertämään kirotusta miehestä ja hänet uhrautuvalla rakkaudellaan pelastavasta Sentasta näköissatuna toimi. Kömpelyys ja sovinismi vaanivat koko ajan, kuten Savonlinnan oopperajuhlilla on todettu. Teosta on tulkittu Sentan unena jo Harry Kupferin 1970-luvun Bayreuth-versiosta alkaen: Hollantilainen on pelkkä hallusinaatio. Siinä päästään askeleen psykologisempaan suuntaan, mutta eihän ideaa voi loputtomasti voi toistaa. Ja mitä tehdä lopun lunastuskuolemalle? […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
