”Kitaran soinnillisten mahdollisuuksien kartoitus on yhä kesken”, sanoo Patrik Kleemola miettiessään instrumenttiaan johtamansa Turku Guitar Festivalin kynnyksellä. Kleemola on urallaan kunnostautunut erityisesti uusien teosten kantaesittäjänä.
”Yhteistyö säveltäjien kanssa on opiskeluajoista asti ollut luontainen osa työtäni. Olen kantaesittänyt noin 50 teosta soolokappaleista kamarimusiikkiin ja konserttoihin, ja lisää on tulossa, esimerkiksi nyt Turussa Juha T. Koskisen kamarimusiikkiteos”, Kleemola kertoo.
Tänä vuonna hän soittaa Turun festivaalilla kolmessa konsertissa, muun muassa yhdessä Turun filharmonisen orkesterin kanssa ohjelmiston konserttoklassikoita, Poncea ja Takemitsua. Keväällä kantaesityksen saavat Mikko Heiniön ja Harri Suilamon uutuudet.
Kleemolan suvussa ei varsinaisia ammattimuusikkoja ole aiemmin ollut, joskin isoisä aikoinaan toimi itäsuomalaisessa orkesterissa hanuristina ja oli perustamassa paikallista harmonikkaseuraa.
”Kotona meillä oli puoliakustinen kitara, jota isä vähän soitti, ja kitaravetoista musiikkia kotona kyllä kuunneltiin, muun muassa Pink Floydia ja Dire Straitsia. En kylläkään innostunut yhtään ajan kitarantiluttajista, vaikkapa Yngvie Malmsteenista, vaikka nuoruuttani sävyttikin bändiharrastus klassisen kitaran opiskelun rinnalla”, kertoo Kleemola.
”Kitaran valinta ammatiksi tapahtui melko myöhään, lukioiässä. Tärkeitä ratkaisuun vaikuttaneita tekijöitä olivat Timo Korhosen kitarakonsertti Tampere-talossa ja osallistuminen Korhosen mestarikurssille”, Kleemola kertoo.
Sittemmin hän on opiskellut kotimaan – Korhonen ja Ismo Eskelinen – lisäksi Italiassa Massimo Felicin ja Oscar Ghiglian opissa.
”Suomi on kitaristille lopulta aika pieni maa esiintymistilaisuuksia ajatellen, ja entistä enemmän olenkin konsertoinut ulkomailla. Italiassa soitan lähes vuosittain, viime vuonna debytoin Irlannissa ja ensi vuonna on konsertteja mm. Yhdysvalloissa.”
”Kitaristin ohjelmisto on lopulta varsin laaja. Vaikka romantiikan ajan merkittävimmät säveltäjät eivät säveltäneetkään kitaralle, edettäessä 500 vuoden takaisesta, vihuelalle kirjoitetusta musiikista aina nykypäivään, se on hieno kaari.”
Kleemola toteaa yhteistyön säveltäjien kanssa ja koko sävelteoksen syntyprosessissa läsnä olemisen olevan hyvin stimuloivaa. Toisaalta hän nauttii yhtä lailla perinteisemmän ohjelmiston parissa työskentelystä. Seuraavat pari levytysprojektiakin tulevat näillä näkymin keskittymään barokkiin sekä varhaisromantiikkaan, joihin hän on perehtynyt romantiikan ajan soittimella.
Sosiaalisessa mediassa Kleemola on varsin aktiivinen, ja etenkin YouTubesta hän löytänyt luontevan kanavan työlleen ja pyrkii sitä puolta myös kehittämään.
”Aloin joitakin vuosia sitten tehdä YouTubeen videoita klassisen kitaraohjelmiston tunnetuista etydisarjoista, osin oman opetustyöni apuna. Joka vuosi olen yrittänyt saada jonkin uuden projektin käyntiin, ja tällä hetkellä kanavaltani löytyy mm. Leo Brouwerin ja Matteo Carcassin etydisarjojen kokonaistaltioinnit sekä Fernando Sorin etydisarjoja. YouTube tietysti tavoittaa ihmisiä kansainvälisesti, ja uusia seuraajia kanavallani tuleekin noin puolensataa kuukausittain.”
”Itselleni musiikin tekemisessä on kuitenkin tärkeintä kommunikaatio, joka syntyy konserttitilanteessa, kun soittajan ja yleisön välillä on yhteys. Silloin voi aistia, että musiikki puhuu.”
Matti Lehtonen
Turku Guitar Festival järjestetään 11.-19.10. (www.turunkitaraseura.net)
