Väinö Raition renessanssi on käsillä. Taite-ryhmä tuo syyskuussa Kansallisoopperaan Neijonnälkä-nimisen kokonaisuuden, jossa esitetään kaksi säveltäjän harvinaista pienoisoopperaa ja musiikkia kahteen näytelmään.

Väinö Raition tuotanto on kokonaisuudessaan jäänyt vaille ansaitsemaansa huomioita ja suosiota – Raitio on aliarvostetuin mestarimme”, toteaa kapellimestari Tuomas Hannikainen, joka johtaa säveltäjän kolme oopperaa Taite-ryhmän tuotannossa Alminsalissa 26.9.–1.10.

Yleisölle esiin tuodaan lyhytoopperat Väinämöisen kosinta ja Lyydian kuningas sekä Asaria, joka on melodraama eli instrumentaalinen teos puhetekstillä. Lisäksi kuullaan musiikkia melodraamaan Kruununhaan siirappitehdas.

Raitio orkestroi Lyydian kuninkaan jättimäiselle orkesterille ja jätti Väinämöisen kosinnan kokonaan orkestroimatta. Tämän vuoksi Väinämöisen kosintaa ei ole voitu esittää kuin kerran pianosäestyksellisenä Helsingin työväenopistossa 1971, ja Lyydian kuningastakin on esitetty vain parin otteeseen. 

Taite-ryhmän produktiossa teosten orkestroinnista on vastannut kapellimestari Tuomas Hannikainen. Hän on pitäytynyt kaikissa teoksissa samanlaisessa, pienehkössä kokoonpanossa, jotta niiden esittäminen olisi mahdollista. Musiikista vastaa esityksissä 14-henkinen Avanti!

”Eino Leinon librettoihin sävelletyt pienoisoopperat muodostavat edustavan katsauksen säveltäjä Väinö Raition monipuoliseen sävelkieleen: Lyydian kuninkaan modernismiin ja Väinämöisen kosinnan kansallishenkisyyteen”, Hannikainen toteaa.

Väinämöisen kosinnan pianopartituurin lopussa Raitio vuodattaa katkeruuttaan: ”Tämän oopperan sekä Lyydian kuninkaan rva A. Ackté hylkäsi tammikuussa v. 1939, esittäen tekosyyksi niiden lyhyyden sekä draamallisen toiminnan.” Hannikainen on teosten arvosta eri mieltä.

”Orkesteriväreillä maalailun taidossa Raitio on verrattavissa venäläisiin ja ranskalaisiin mestareihin. Draaman tajussaan ja sointivärien käytössä hän on oloissamme omaan luokkaansa”, hän sanoo.

”Jotain Raition teoksien arvosta kertoo se, että oopperan Grand old man, edesmennyt Ulf Söderblom valitsi Lyydian kuninkaan jäähyväiskonserttiinsa vuonna 1993 sekä katsoi Raition tuntemattomien oopperoiden esiin nostamisen olevan tärkeimpiä sävelhankkeitamme.”

Näytelmämusiikkien Asaria ja Kruununhaan siirappitehdas nuottien pelättiin jo kadonneen, ennen kuin pitkähkön etsinnän jälkeen Hannikainen löysi ne Kansalliskirjastosta. Niitä ei tiettävästi ole kuultu sitten ensiesitysten 1920 ja 1937.

”Asariasta esitetään Raition orkestraationa. Siirappitehtaan olen orkestroinut säilyneen pianonuotin pohjalta. Uskon, että eritoten Asarias-musiikista tulee kamariorkestereiden kantaohjelmistoa. Sen hienopiirteinen orientaalisuus ei löydä Suomessa vertaistaan.”

Uusi näkökulma Ainoon

”Väinämöisen kosinta ja Lyydian kuningas kertovat kaksi tarinaa naisista ja miehistä, elämän- ja kuolemankokoisista valta-asetelmista ja niiden horjumisesta”, luonnehtii esitysten ohjaaja Johanna Freundlich.

”Näkökulmahenkilöksi muodostuu kaikissa teoksissa naishenkilö. Esimerkiksi Leinon Kalevala-libretto on omintakeinen tavassaan, jolla se kertoo Ainon tarinan.”

”Lopputulema on merkittävällä tavalla eri kuin alkuperäisteoksessa. Eräällä tasolla voitaisi puhua jopa myytin uudelleenkirjoittamisesta. Tragedia ei ole väistämätön, eikä tämä neito hukuttaudu. Nälkä on lopulta paitsi Väinämöisen nälkää Ainoon, myös Ainon elämännälkää. Tämä katsontakanta tuo myös tarinaa lähemmäksi omaa aikaamme, tämän päivämme Ainolla on enemmän reittejä valittavanaan kuin järveen upottautuminen”, Freundlich pohtii.

Väinämöisen kosinta on sävelletty 1934-36, ja se pohjautuu Eino Leinon karkelokuvaelmaan. Siinä on roolit Väinämöiselle (basso) ja Ainolle (sopraano). Lisäksi siinä on neljän naisäänen, luonnonhengettären, ensemble.

Lyydian kuningas (1937) on sävelletty suurelle orkesterille, kuorolle ja kolmelle roolille: kuninkaalle, kuningattarelle ja sotapäällikölle.

”Pienoisoopperan teksti jäljittelee antiikin henkeä kertoen onnen olemuksesta ja kohtalosta. Tiivis tarina kertoo kuninkaasta, joka näyttää sotapäällikölleen vaimonsa kasvot, uhmaten näin lakia, jonka mukaan vaimo saa näyttäytyä vain omalle miehelleen”, Freundlich kertoo.

Kuningatar kostaa petoksen määräämällä sotapäällikön murhaamaan kuninkaan. Loppukuoro laulaa ilman säestystä ”Kell onni on, se onnen kätkeköön”.

Asaria (1937) on sävelletty Suomen Kansallisteatterin näytelmään, jonka tekstin on kirjoittanut Akseli Tola. Se palkittiin aikanaan Aleksis Kiven näytelmäkilpailussa.

“Rakkauden ja kuoleman, eläimellisen halun ja itsehillinnän ristipaine ovat tarinan keskiössä: ‘Luoja antoi vallan vapaan olla taivaallisten tapaan itses isäntä, ei loinen. Sentään silmistään ei heitä. Joka hetki seuraa meitä, tutkii lihamme ja luumme, sydämemme, munaskuumme’”, ohjaaja Freundlich lainaa.

Harri Kuusisaari

Neijonnälkä Alminsalissa 29.9.–1.10. Ohjaaja Johanna Freundlich. Orkesterina Avanti!, kapellimestarina Tuomas Hannikainen. Laulusolistit: Gabriel Suovanen, Markus Nykänen, Annami Hylkilä, Anu Hostikka, Riikka Rantanen ja Tanja Kauppinen-Savijoki.