Versailles’n enkeli ja paholainen

Markku-Luolajan-Mikkola
Markku Luolajan-Mikkola soittaa sooloprojektien lisäksi myös Phantasm-gambakvartetissa ja on BRQ Vantaa-festivaalin taiteellinen johtaja. ©Jaakko Paarvala

Teksti: Harri Kuusisaari

Sello- ja gambataiteilija Markku Luolajan-Mikkolalla on menossa isojen projektien aika. Ensi vuonna hän aloittaa kolmivuotisen kiertueen, jonka aikana hän soittaa kaikki J.S. Bachin sarjat, partitat ja sonaatit BWW 1001-1012 kuuden konsertin jaksoina. Erikoisen projektista tekee sen, että konserttipaikkoina ovat kaikki Suomen 73 keskiaikaista kirkkoa.

Ennen sitä hän saattaa yhdessä cembalisti Ilpo Laspaksen kanssa Helsingissä päätökseen konserttisarjansa Musiikkia Versailles’n hovista. Kokonaisuus on osa Sibelius-Akatemian Soiva akatemia -sarjaa, ja sen seuraava konsertti on tiistaina 17.5. Saksalaisessa kirkossa. Siinä kuullaan Maris Marais’n ja Antoine Forquerayn teoksia.

Säveltäjät toimivat samaan aikaan Versailles’n hovissa ja loivat selkeästi toisistaan erottuvan tyylinsä. Marais ”soitti kuin enkeli”, Forqueray taas kuin paholainen, jonka soitossa kuultiin ”päähänpistoja, mielikuvituksellisuutta ja äärimmäisyyksiä”.

Marin Marais vaikutti hovissa lähes viisi vuosikymmentä. Hänen viola da gamba -sävellyksistä koostuvat viisi kirjaansa julkaistiin vuosien 1686 ja 1725välisenä aikana. Yhteensä niissä on 598 kappaletta – sooloja, useammalle gamballe tehtyjä tai continuon säestämiä.

 

Hovitaiteen timantteja

Tyypillinen ranskalainen sarja alkaa preludilla, jota seuraavat tanssiosat ja vaihteleva määrä karaktäärikappaleita.

”Konserttini aloittavan e-molli-sarjan Marais päättää opettajalleen Sainte Colombelle omistamaansa hautamuistomerkkiin. Tämä antaa myös karaktäärin ja osin harmonisen rakenteen koko sarjalle, jota leimaa haikeus ja melankolia”, Luolajan-Mikkola kuvailee.

”Tombeaun alussa kerrotaan suru-uutinen, suuri muusikko on poistunut keskuudestamme, ja sen jälkeen erilaisin retorisin keinoin muistellaan vainajaa. Toisinaan voi kuulla kyyneleitten tippuvan, ja erityyppisten vibratojen käyttö sekä puolisävelaskelglissando ilmentävät surua sen eri vaiheissaan. Sävellyksen lopussa kuulen säveltäjän epätoivoa ja raivoa kuoleman vääjäämättömyyden edessä. Kapina kuitenkin vaipuu pian, ja sävellys hiipuu pois.”

Luolajan-Mikkola on on löytänyt Marais´n tuotannosta samaa klassista esteettisyyttä kuin Joseph Haydnin sävellyksissä sata vuotta myöhemmin. ”Suurena erona on tietenkin se, että

Marais`n musiikissa ilmaisulta vaaditaan usein introverttiutta. Efektien hakeminen äkillisillä dynamiikan sekä tempojen vaihteluilla tärvelee sen runollisen herkkyyden.”

Marais II kirjan Les Couplets de folies on laajuudessaan ainutlaatuinen, siinähän on peräti 32 muunnelmaa. ”Saman sointukierron toistaminen 64 kertaa saattaisi jonkun toisen säveltämänä olla puuduttavaa, mutta Marais’n Follia-muunnelmat tekevät hypnoottisen vaikutuksen. Transsiahan tavoiteltiin alkuperäisessä improvisoidussa Follia-tanssissa.”

Luolajan-Mikkola kuvailee Marais’n teoksia kuin tarkasti hiotuiksi timanteiksi tai koruiksi, vaikka ne ovat samalla myös syvästi emotionaalisia. ”Hän ei oikeastaan koskaan irrottautunut ranskalaisen hovimusiikin perinteestä.”

Tombeau pour Monsieur de Sainte Colombe Marais kirjoitti sävellyksiinsä kaikki tarvittavat jousitukset (kirjain t viittaa vetojouseen ja kirjain p työntöjouseen), sormitukset, trillit (pilkku nuotin jälkeen, x viittaa mordenttiin), erityyppiset vibratot (poikittainen aaltoviiva soitetaan kahdella sormella ja aaltoileva pystyviiva normaaliin tapaan) ja jopa glissandon, joka löytyy tästä nuottiesimerkistä kolmannelta riviltä tahdin 3 keskeltä A ja A# nuottien välistä.

 

Tanssia saappain ja piiskoin

Antoine Forqueray tunnetaan ristiriitaisempana persoonana: Hän ajautui kahdesti konkurssiin, oli väkivaltainen ja jätti vaimonsa vaille tukea halutessaan itse elää kuin prinssi prostituoitujen parissa. Poikansa hän opetti soittamaan gambaa mutta tuli tälle myöhemmin kateelliseksi ja yritti toimittaa tämän maanpakoon tai vankilaan.

”Jossain vaiheessa, kun harjoittelin kaikkia Forquerayn säilyneitä sarjoja, epätoivo oli hiipiä mieleeni, sillä jotkut osat olivat niin vaikeita. Näin jopa painajaisen, jossa joku tuli kertomaan, että loputkin Forquerayn 270 sävellyksestä ovat löytyneet, ja heräsin omaan parkaisuuni.”

”Jos ajattelisin joihinkin Forqueray´n rajuimpiin osiin koreografiaa, niin ehkä saappaat ja piiska sopisivat paremmin asuun kuin pitsiröyhelöt. Sävellykset ovat kuitenkin rakenteeltaan vankasti ranskalaista tyyliä. Musiikki rakentuu harmonialle, ja melodiset tapahtumat ikään kuin syntyvät harmonisen etenemisen myötä.”

”Rajojen hakeminen ei liittynyt vain itse sävellyksiin vaan myös esitysohjeisiin. Ajattelen esitysohjeista vapaasti suomennettuna tähän tapaan: ylväästi mutta tunteella, vilkkaasti ja röyhkeästi, elegantisti, tyylikkäästi ja hidastelematta, napakasti ja pystypäin jne. Sävellysten nimet viittaavat yleensä aikakauden merkkihenkilöihin”, Luolajan-Mikkola kertoo.

Bassocontinuo-säestyksen voi Marais’n ja Forquerayn teoksissa toteuttaa monella tavalla.

”Tällä kertaa olen päätynyt musisoimaan cembalon säestyksellä. Toinen mahdollisuus olisi ollut ottaa mukaan lisää näppäilysoittimia ja toinen gamba soittamaan bassostemmaa. Se kuitenkin aiheuttaisi sen, että rikkaasti kirjoitettu soolo-osuus ei erotu parhaalla mahdollisella tavalla, ja improvisaation osuus continuossa kutistuisi.”

Tätä viiden konsertin sykliä Luolajan-Mikkola kuvaa eräänlaiseksi retrospektiiviksi, jossa hän palaa gambansoiton musiikillisille juurilleen. ”Juuri näiden säveltäjien takia halusin aikanaan opetella soittamaan viola da gambaa.”

La Bouron Forquerayn haki gamballe uusia mahdollisuuksia.  Hän kirjoitti mm. massiivisia sointuja myös matalaan rekisteriin, ja ne soitetaan korkeasta asemasta osin otenauhojen yläpuolelta. Tähän sointukulkuun on vielä ahdettu trillit D-duurin sekstisoinnun alimmalle sävelelle. Sävellyksissä on myös äkillisiä hyppyjä rekisteristä toiseen ja nopeaa virtuositeettia. Paganinillakin on ollut edeltäjänsä.
Edellinen artikkeliMusiikki ja liike: ylevä ja aleva
Seuraava artikkeliKonserttisali hengen pyhättönä