Arvio: Sinfoniset mammutit kohtasivat

Dima Slobodeniouk ja Susanna Mälkki tuntuivat nauttivan suuren orkesterin kanssa työskentelystä. Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri saivat levittäytyä koko fyysiseen ja taiteelliseen täysmittaansa, kun ne soittivat peräkkäisinä päivinä kaksi sinfonisen musiikin mammuttia samalta wieniläisen taiteen auringonlaskun ajalta. Schönbergin sinfoninen runo Pelléas ja Mélisande (1903) ja Mahlerin...
Haluatko lukea koko jutun? Tutustu Rondon tilaukseen ja avaa kaikki artikkelit käyttöösi!
Edellinen artikkeliLevyarvio: Bartókista kaikki irti
Seuraava artikkeliArvio: Kurkotus haluun ja henkisyyteen