Tänä vuonna monet äitienpäiväjuhlinnat jouduttiin toteuttamaan etänä tai muuten poikkeavissa olosuhteissa. Ankeuteen kuitenkin toi iloa Suomen Mieskuoroliiton Koronakvartetti, joka neljän ammattilaulajan voimin kiersi laulamassa äideille parvekkeiden alla ja palvelutalojen ovilla. Simo Mäkisen, Paavo Hyökin, Sampo Haapaniemen ja Tuukka Haapaniemen kvartetin ainutkertaisia laulutervehdyksiä on luvassa äitienpäivän lisäksi vielä myöhemminkin toukokuussa muun muassa tuoreille ylioppilaille.
Idea kvartetista syntyi Mieskuoroliiton taiteellisena johtajana toimivalle Hyökille noin viikko sitten. ”Tuli mieleen, että nyt on varmaan joku muukin samassa tilanteessa: keikat ovat menneet, mutta olisi mukava päästä esiintymään. Mikä olisi siis parempaa kuin yhdistää ammattilaisvoimat!”, Hyökki toteaa. Hän tarjosi ideaa Mieskuoroliitolle, jotta liitto saisi näkyvyyttä ja esiintymisiä tulisi enemmän kuin vain lähipiiristä.
”Tämä on sama kuin jos Paavo kysyisi että lähdetäänkö tuonne heittelemään frisbeetä”, Tuukka Haapaniemi vertaa. ”Olemme tunteneet toisemme jo kohta kaksikymmentä vuotta. Tällä porukalla on kiva tehdä lähes mitä tahansa, ja tällä kertaa se on mieskuorolaulanta.”
Äitienpäivään miesäänten serenadit sopivat kuin valkovuokot vaasiin, vaikkakin serenadiperinne itsessään ei ole samankaltaista valtavirtaa kuin Madetojan, Kuulan ja Palmgrenin aikana.
”Uudella Kipparikvartetilla [Haapaniemet ja Bäckströmin veljekset] olemme myös tehneet samoja tuttuja serenadityyppisiä lauluja, mutta tuoneet ne nykyaikaan uusien sovitusten kautta. Yksi vaihtoehto tuoda serenadilaulantaa tähän päivään on säveltää uusia serenadeja, miksei vaikka samoihin vanhoihin teksteihinkin – mutta tämän päivän teksteihin”, ehdottaa Sampo Haapaniemi.
”En tiedä, onko serenadiperinne kuitenkaan katoamassa. Luulen, että mieskuorojen ohjelmistossa se voi hyvin, mutta toki voidaan miettiä, että onko itse mieskuoroissa jonkinasteista taantumaa ja lähtevätkö nuoret ikäpolvet enää niihin mukaan”, miettii Simo Mäkinen.
”Miten uudistaa perinne tai pitää sitä elossa – siinä antaisin palloa kyllä kuoronjohtajille. Silloin perinne valuu aina uusille sukupolville. Mieskuoroilla on usein se tilanne, että laulajat kerääntyvät kuorofestivaaleilla yhteen ja kun on kaikki stemmat kasassa, niin lauletaan, usein ilman sen suurempaa agendaa tai jopa ilman että ollaan edes tavattu aiemmin. Mutta se vaatii, että perusohjelmistoa pidetään elossa, eli harjoitellaan ja käytetään. Ei riitä, että se jää treenien paussille”, Tuukka Haapaniemi jatkaa.
Hyökin mielestä sukupuuttoa spekuloidaan liiallisuuksiin saakka. ”Kaikkea musiikkia on pakko uudistaa koko ajan elinvomaisuuden säilymiseksi. Mutta se ei vähennä vanhojen ’standardilaulujen’ arvoa. Näissä vanhoissa mieskuorokappaleissa on se kummallinen taika, että hyvin esitettynä ne toimivat minkä ikäiselle henkilölle tahansa laulettuna.”
Santeri Kaipiainen